lauantai 20. helmikuuta 2016

vanha?

Heipähei!

Istun tässä Forumin Espresso Housella itekseni ja kyllästyin tekemään muistiinpanoja PSC:stä (primaari sklerosoiva kolangiitti), joten päädyin kirjoittelemaan jotain vähän kevyempää :D Facebook oikein tulvii kuvia kavereiden pikkusisarusten vanhoista tai penkkareista, ja onpa siellä muutama entinen joukkuekaverikin mukana nauttimassa elämänsä prinsessapäivästä! Jotenkin mulla oli sellainen naiivi ajatus, että omat penkkarit oli "noin pari vuotta sitten", mutta tässä se sitten konkretisoitui, että mä alan oikeasti olla jo kaukana lukiovuosista. Mä alan oikeastaan olla jo lähellä valmistumista, sillä mulla on tämän kevään jälkeen ainoastaan yksi kokonainen lukuvuosi jäljellä, sillä kutosella meillä on kursseja vain syyslukukaudella. Miten tää aika on mennyt näin nopeasti??

Oma lookki ajanlaskun alussa. Penkkareista en löytäny mitään hyvää kuvaa koneelta :(

Pohdittiin kavereidenkin kanssa tätä yhdellä lounastauolla. Klinikkaa on nyt takana vähän reilu vuosi, mutta siinä ajassa me ollaan opittu aivan järkyttävästi asioita! Vielä vuosi sitten olin käytännössä ihan pihalla kliinisestä työstä ja pelkkä potilaan anamneesin ottaminen tuntui haastavalta. Muistan ihan oikeasti, miten silloin sitä kävi mielessä eri kysymyksiä, mitä piti kysyä ja oikeastaan yli puolet potilaan kertomuksesta meni ihan ohi, kun samalla hoki omaa mantraa mielessään tyyliin "oireet, kesto, luonne, vaikuttavat tekijät, perussairaudet, lääkitys, elintavat, sukutausta..." Kun edessä oli ensimmäistä kertaa yksin oman potilaan tutkiminen, taisin suoriutua siitä jossain kahdessa tunnissa :D Onneksi suurin osa potilaista oli ihan mielellään harjoituskappaleina, sillä eihän sairaalassa ihan hirveästi mitään huvituksia ole.

Huomaan, että vaikka työkokemusta mulla ei lääkärin hommista vielä ihan kauheasti ole, niin osaaminen on kyllä tarttunut matkaan. Vuosi sitten, jos kaverit kysyi jostain omasta oireestaan tai sairaudestaan jotain, en yleensä osannut antaa mitään kovin tähdellistä vastausta. Nyt huomaan ensimmäistä kertaa sen, että oma tieto ja taito riittää paitsi antamaan oikeita ohjeita, myös epävirallisesti diagnosoimaan ja toimimaan tarvittaessa. Myös lähipiiri on selkeästi huomannut tämän, koska yhä useammin joku ottaa yhteyttä kysyäkseen jotain mieltä askarruttavaa asiaa. Se jos mikä tuntuu ihan mahtavalta!


Paljon onnea kaikille abeille ja vanhojaan tanssiville! 

8 kommenttia:

  1. Hei! Kiitos mielenkiintoisesta ja tiedontäyteisestä blogista. Haluaisin kysyä, että tunnetko tai tiedätkö lääkiksestä ketään sellaista, joka ei olisi lukenut lukiossa ollenkaan fysiikkaa, kemiaa tai biologiaa, vaan olisi opiskellut ne kaikki omalla ajalla? Sullahan puuttui fysiikka ja kemia, mutta varmasti vahva biologian osaaminen oli kuitenkin avuksi. Mietin tässä siis omaa uravalintaani :D En ole koskaan ollut kiinnostunut fykebi-aineista, ainoastaan ihmisen biologian kurssi oli mielenkiintoinen yläasteella. Inhosin aina niiden kalojen ja kasvien ulkoa opettelua... :D Innostuin nyt taas tästä lääkis-ajatuksesta, kun kirjoitit jossain postauksessa, että kyseisiä aineita ei varsinaisesti lääkiksessä opiskella eikä laskujakaan juuri lasketa. Eli jos vain selviytyisin pääsykokeisiin lukemisesta, niin pääsisin opiskelemaan oikeasti kiinnostavia asioita?
    ps. ihana tuo kuva vanhoistasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kysymyksestä ja kommentista :)

      Kyllä oot ymmärtänyt aivan oikein, eli ei me koulussa enää opiskella fysiikkaa tai kemiaa (tosin osa niistä jutuista on läsnä mm. fysiologian opiskelussa, mutta jotenkin huomattavasti enemmän mielenkiintoisella tavalla :D ) eli fykebi-puurtaminen koskee lähinnä pääsykoetta. Multahan on esimerkiksi ihan turha kysyä enää apua mihinkään laskuihin, kun suurin osa opituista jutuista on valitettavasti joutunut unholaan, mikä on tavallaan vähän surullista :( Ja vastaus kysymykseesi: kyllä tunnen myös ihmisiä, jotka eivät ole opiskelleet mitään noista aineista ja ovat silti päässeet sisälle - osa jopa ensimmäisellä yrityksellä(!!). Joten ei ole mitään syytä jättää hakematta siltä kannalta :)

      Poista
  2. hahaa, jos olisit joku greyn anatoimasta niin Izzie ! :D Näytät niin siltä ja tunnut saman tyyppiseltä persoonalta, niin positiivinen, pirtee/aurinkoinen! :D

    VastaaPoista
  3. Valmistun nyt keväällä ylioppilaaksi, ja oon pitkään haaveillu lääkikseen menemisestä. Olin vuoden kaks sitä mieltä, että äly eikä pinna riitä niin pitkäksi aikaa koulun penkille, varsinkaan niin haastavien asioiden pariin. Käytiin kuitenkin viime vuoden puolella tutustumaan Hkin lääkikseen, ja innostus hyppäs taas jostain puskista. Nyt kirjotankin bilsan ja fysiikkaa opiskelin joku viitisen kurssia. Kemia on tosi heikoilla. Pitikin siis kysyä, että minkä valmennuskurssin kävit ja oliko siitä hyötyä? Saitko itsenäisesti vai kurssin kautta apua kemian ja fysiikan opiskeluun? Oon bilsan kanssa aika vahvoilla, fysiikkakin todnäk rupee sujumaan, kunhan saan kirjan auki. Menen siis nyt keväällä testailemaan koetta ja sitten jään välivuodelle lukemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa oikein hyvältä toi sun suunnitelma :) Kemiaa on onneksi vaan se 5 kurssia (ja niissäkin paljon asiaa, jota ei yleensä ole tarvinnut osata) joten ehdit hyvin lukea kaiken ajoissa vuoden aikana! Kävin itse Valmennuskeskuksen pitkän kurssin, joka alkoi jo syyskuussa ja jossa opetusta oli 2-3 kertaa viikossa iltaisin n. 2,5-5 h kerrallaan. Mulle kurssista oli tosi paljon hyötyä, koska siellä oli hyvät ja kokeneet opettajat, joilta sai aina apua ongelmatilanteissa. Suurimman opiskelutyön tein kuitenkin luonnollisesti omalla ajalla ja tein ns. oman "strategian" opiskeluun. Valmennuskurssista voi olla paljon hyötyä, mutta siihen kannattaa suhtautua kuitenkin vain apuvälineenä kohti opiskelupaikkaa, ei takeena paikan saamisesta.

      Poista
  4. On aivan pakko kiittää sua tästä mahtavasta blogista! Olen itse 22-vuotias lääkikseen pyrkijä, jolla ei ollut biologiasta, kemiasta ja fysiikasta juuri mitään pohjaa lukion pakollisten kurssien lisäksi (ja omasta valmistumisestani on kuitenkin jo neljä vuotta). Nyt olen ammattikorkeakouluopintojen ohella lukenut 1,5 vuotta itsenäisesti vaadittuja asioita ja oman opiskelun vaikeutuessa on meinannut motivaatio ja usko lukemiseen horjua pahasti. Tästä blogista sain kuitenkin lisää motivaatiota lukemiseen. Toivottavasti se riittää tulevaan valmennuskurssiin ja ensimmäiseen yritykseen. Vielä kerran: Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon ihanasta kommentista ja paljon onnea ja menestystä tulevaan urakkaan! :)

      Poista