lauantai 19. syyskuuta 2015

rakkaudesta oftalmoskooppiin

Neurologian jakso alkaa kohta lähestyä loppuaan, ensi viikolla on vielä pari opetusta ”perusneurologiaa” ja siitä seuraavalla viikolla keskitytään neurokirurgiaan. Pääsen siis Dr. Shepherdin jalanjäljille tuota pikaa :D Opetus on ollut mielenkiintoista ja oon tykännyt siitä, että potilaan tutkimisessa on omat vaikeutensa tasodiagnostiikan suhteen. Varmasti kun näitä asioita pyörittelee tarpeeksi, niin siitäkin tulee ihan rutiinia, mutta vielä toistaseksi jokainen potilastapaus erilaisine oireineen on ollut omalla tavallaan haastava ja mielenkiintoinen. Ensi viikolla oon menossa muutamaksi tunniksi neurologian päivystykseen seuraamaan ja tutkimaan potilaita, can't wait! Vielä kun sais hiottua jonkinlaisen rutiinistatuksen, jonka oppis pyörittämään sujuvasti ilman, että pitäis jatkuvasti miettiä mitä tutkisi seuraavaksi ja pystyisi keskittymään vain niihin löydöksiin. 


Onnenhetkiäkin on koettu, sillä ensimmäistä kertaa sain ihan kunnon näkymän katsoessani kavereiden silmänpohjia ja niin sanotusti hiffasin sen idean, mitä siellä pitäisi näkyä ja minne täytyy katsoa. Nähtiin jopa upeat venapulsaatiot muutamissa suonissa, mikä oli tosi mieletöntä! Potilailta silmänpohjia on kyllä edelleenkin joskus vaikea katsoa, en tiedä johtuuko se sitten vaikeudesta pitää silmiä täysin paikoillaan, lampun liiasta kirkkaudesta vai liian valoisasta tutkimushuoneesta. No, mene ja tiedä. Neuron jakson jälkeen meillä alkaa raajakurssi, jota oonkin jo odotellut ihan vaan siitä syystä, että mulle (ja myös poikaystävälle) sattuu aika usein kaikenlaisia lieviä ja isompiakin loukkaantumisia urheillessa, niin nivelten ja raajojen tutkimisen handlaaminen tulee varmasti olemaan hyödyksi :)

Täällä taas! (miks mulla on AINA takkikuvissa raidallinen paita??)

Lääkiksen ulkopuolella mun elämä on ollut varsin samanlaista kuin aikasemminkin. Olin viikon kauheessa flunssassa, kuten varmaan puolet mun kavereista. Sen lisäksi oon heittänyt ison kasan vaatteita ja turhia tavaroita kierrätykseen ja opetellut tiskaamaan säännöllisesti. Löysin mulle aiemmin rakkaan lukemisharrastuksen uudelleen ja yritän nyt pitää siitä kiinni, että iltaisin lukisin mieluummin jotain hyvää kirjaa kuin kattoisin teeveestä esimerkiksi Hottiksia, vaikka välillä oon kyllä joutunu antamaan "Biledanille" periksi :D 
Ens viikolle sattui kans sellainen harvinaisuus, että mulla on 3 vapaata päivää peräkkäin (!!!) ja pakkohan siitä oli ottaa ilo irti, joten oon nyt käymässä isovanhemmilla Kuopiossa ja huomenna suuntaan tästä vielä Tampereelle keskiviikkoon asti. Ei puhettakaan, että RIHAn aikana olis ollu tällaista arjen luksusta saatavilla... Carpe diem, vai miten se meni?

4 kommenttia:

  1. Näytät ihan greyn anatomia Izzie Stevensiltä :O

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haha, kiitos kommentista :D Otan tän kehuna, koska Izzie on <3 ! Oon kyllä kuullu tän kommentin ennenkin.. Ehkä meissä on vähän samaa :)

      Poista
  2. Oot saanu varmaan miljoonia kysymyksiä pääsykokeista, mut kysyn silti... Sain siis tässä vastikään päähänpiston, että haluunkin lääkikseen. Opiskelin aikoinani lukiossa (valmistuin 2013) vaan pakolliset fybike- kurssit joten ihan nollapohjalta lähdetään. Olen tietoinen, että en luultavasti tule pääsemään kokeita läpi ekalla kerralla, mutta silti aion opiskella yliopiston (Jyväskylässä, aineena Englanti) vierellä nää kaikki lukion kurssit ja pyrin tekemään parhaani jo keväällä 2016. Nyt on siis lokakuun alku, onkohan mulla mitään mahiksia enää tässä vaiheessa jos opiskelen ahkerasti? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä, oon ehdottomasti sitä mieltä, että sulla on mahiksia! Kuulostaahan toi aika rankalta kombolta, että yliopisto-opintojen päälle vielä joutuu opiskelemaan kaikki lukion vaadittavat kurssit, mutta on sitä ennenkin päästy ns. "huonoista lähtöasetelmista" sisään - jotkut vieläpä ensi yrittämällä. Joten jos lääkis on todellakin sun tulevaisuuden unelma ja lukeminen lähtee rullaamaan, niin oon sitä mieltä et kaikki vaan peliin! :)

      Poista