perjantai 19. kesäkuuta 2015

"when you change the way you look at things, the things you look at change"

Lääkistä on nyt takana kolme kokonaista lukuvuotta. Maailmankatsomus on muuttunut melkoisesti tämän matkan aikana, osittain myös opiskelun seurauksena. Oon tässä jo pidemmän aikaa miettinyt asioita uudelleen ja havainnut muutoksia omassa arvomaailmassani, sekä toiveissa tulevaisuuden suhteen. Varmastikaan kaikki muutokset eivät ole seurausta lääketieteen opiskelusta ja kokemuksista sairaalassa, mutta kiistatta niilläkin on osansa muun henkisen kypsymisen ohella.

Onni on seikkailu metsässä..

Mistähän sitä nyt aloittaisi. Oli hätkähdyttävää tajuta, että tuoreet ylioppilaat ovat syntyneet vuonna 1996. Siis -96?? Miten se on edes mahdollista, kun tuntuu että omat ylppärit olivat vain hetki sitten? Vastahan sitä itsekin istui lukion penkillä ja painoi uurastuksen päätteeksi valkolakin päähän. Herkistyin miettimään silloista itseäni, koko maailma auki edessä. Silloin sitä toki mietti tulevan opiskelupaikan löytämistä, mutta muuten arki täyttyi kaikesta huolettomasta ja kivasta tekemisestä, kuten silloin kuuluukin. Suurin murhe päivässä saattoi olla bad hair day tai television suosikkisarjan jääminen kesätauolle. Tietysti kesään kuului aina se pakollinen perheen mökkireissu ja sukulointi, mikä joskus tuntui niin raskaalta. Kaikki ylimääräinen raha kului uusiin vaatteisiin, kaapit pursuili erilaisia kosmetiikkatuotteita ja päivä oli lopullisesti pilalla, jos meikkivoide ei riittänytkään koko naaman puunaukseen. Se oli tyypillistä nuoren aikuisen aikaa, tosin hassua näin jälkikäteen ajateltuna. 

Ensimmäinen kasvunpaikka oli sairaalareissu ja siitä syntynyt huoli omasta terveydestä. Todennäköisyys yksi miljoonasta menetti merkityksensä ja tajusin etten 19-vuotiaana olekaan kuolematon. Kipinä lääketieteeseen roihahti ilmiliekkeihin: ”tätä minä haluan tulevaisuudessa tehdä, pelastaa ihmisiä!”. Tuon tavoitteen saavuttaminen kasvatti itseluottamusta ja antoi henkistä voimaa. Silloin tunsin pystyväni mihin tahansa.

Onni on tavoitteidensa saavuttaminen ja itsensä ylittäminen...
Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut huomaamatta tämän kolmen vuoden aikana ja se alkoi pieninä arjen muutoksina. Omaan kotiin muuttaessa ostoskärryyn valikoitui joka kerta enemmän kotimaisia ja ekologisia tuotteita ja pilaantuneen ruoan poisheittäminen tuntui pahalta. Jatkuva uuden tavaran haaliminen alkoi ahdistaa ja muotiblogien seuraaminen ei enää kiinnostanut entiseen tapaan. Aikaisempi lähes pakonomainen shoppailu väheni asteittain, kun aloin katsoa vaatteiden materiaaleja ja satsata järkevämpiin valintoihin halpojen, mutta huonolaatuisten sijaan. Liityin facebookissa useaan kirpputoriryhmään ja siivosin kaapeista mahdollisimman rankalla kädellä pois turhia tavaroita. Aloin haaveilla telttaretkestä Norjan vuonoille ja muutosta Lappiin. Kesämökistä savossa tuli maailman paras rentoutumispaikka. Mitä ihmettä minulle oikein tapahtui?

... talvi ja puhdas hanki...
... ja kesä perhosineen.
Ehkä sitä voisi kutsua aikuistumiseksi. En enää halunnut olla sokea valintojeni seurauksille. Aloin arvostaa entistä enemmän luontoa ja puhdasta ympäristöä, tasa-arvoisia ihmisoikeuksia, terveyttä ja rakkaita ihmisiä ympärillä. Varmasti opiskelulla on ollut tässä asiassa iso merkitys. Sairaalassa tapaa paljon vakavasti sairaita ihmisiä, joita emme tänäkään päivänä pysty välttämättä parantamaan. Tuntuu hirveältä seistä yksin nuorena ja terveenä parantumattomasti sairaan potilaan edessä, joka avautuu sinulle omasta kuolemanpelostaan. Tai kohdata potilas, joka on äskettäin menettänyt liikuntakykynsä. Mitä voisin sanoa, jotta tekisin hänen olostaan edes hieman paremman antamatta liikaa toivoa?

Nautinhan minä edelleenkin vaatteista, pukeutumisesta ja laittautumisesta. On ihanaa käydä lämpimässä vaahtokylvyssä ja levittää sen jälkeen iholle hyväntuoksuista voidetta. Tykkään katsella Pinterestissä inspiroivia kuvia ja haaveilla. Täydellisesti onnistunut ranskanletti voi tuottaa aivan mieletöntä iloa! Tai se, kun vihdoin löydät pilottilasit, jotka sopivat omaan naamaan. Mutta sellainen tietynlainen turhamaisuus on alkanut tuntua todella typerältä. En vaan jaksa edes ajatella, että heräisin joka aamu föönaamaan ja kihartamaan hiuksia tai että juoksisin kuukausittain hoidattamassa kynsiä ja huollattamassa ripsienpidennyksiä, koska se tuntuu jotenkin niin hölmöltä! Silti ihastelen mielelläni muiden ihmisten kauniita asukokonaisuuksia ja tyylikkäästi laitettuja hiuksia. Toiset ovat esteetikkoja ja haluavat panostaa ulkonäköönsä enemmän ja se heille suotakoon. Me emme ole kaikki samasta muotista valettuja.

Onni on ihminen, jonka kanssa arkikin on juhlaa... 
Nykyään en enää mieti (ainakaan niin paljoa) sitä, mitä muut ajattelevat. Uskallan olla erilainen. Nuorena on tärkeää, että omistaa kaikki samat jutut, mitä muutkin ja että päällä on muodin mukaiset vaatteet, mielellään jotakin katu-uskottavaa merkkiä. Ryhmäpaine on välillä valtava. Enää minua ei kiinnosta muiden mielipiteet, jos tulen bileisiin autolla tai lähden ajoissa kotiin. En jaksa selitellä omia valintojani, mutta en myöskään tuomitse muita. Jos minä valitsen mieluummin riittävät yöunet jaksaakseni painaa seuraavan päivän treeneissä, se ei ole muilta pois. Joku joku muu haluaa juhlia pilkkuun asti, pitää hauskaa ja tanssia sydämensä kyllyydestä se ei ole mitenkään minulta pois.

... oma joukkue ja ystävien kanssa jaettu ilo.
Aiemmin minulla oli vahva visio siitä, mikä on paras tapa elää ja toimia. Nykyään ymmärrän, että mielipiteitä on juuri niin monia kuin meitä ihmisiäkin, eikä niitä voi välttämättä laittaa mihinkään paremmuusjärjestykseen. Me voisimme arvostella ja tuomita muita vaikka maailman loppuun asti, mutta mitä hyvää siitä muka seuraisi? Paljon kehittävämpää olisi keskustella asioista kasvotusten ja uskaltaa sanoa omat mielipiteensä ääneen, ottaen myös muiden mielipiteet huomioon kuin jauhaa sontaa toisten selän takana.

Onni on kaikenkarvaiset ystävät! 

Olipahan taas avautuminen, seuraavaksi suuntaan lämpimään savusaunaan ja mahdollisesti järveenkin, ellei ukkonen satu yllättämään :D Ihanaa juhannusta kaikille!

Otsikon sitaatti by Dr. Wayne Dyer

14 kommenttia:

  1. Hauska sattuma :) Mullaki on tapahtunu tollanen havahtuminen. Pienenä aikuiset tiesi kaiken ja maailma oli yksinkertainen, ja vaikka en vieläkään tunne olevani mitenkään vanha (ja olis hassua jos tuntisin, koska en oo ihan ees 19) niin nyt oon huomannu että oikeesti kaikki tekee virheitä, kukaan ei oo täydellinen ja maailmoja on just niin monta ku on ihmisiäki. Se on välillä aika vapauttava tunne, mutta välillä se ahdistaaki pikkusen. Onneks oon myös oppinu olemaan välittämättä muitten mielipiteistä liikaa ja elämään just niinku mää haluan. Tää sun kirjotus oli oikeesti kauheen ihana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! :) Oot ihan oikeassa siinä, että sillä aikuisuuden vapaudellakin on kääntöpuoli!

      Poista
  2. Olipa loistava teksti. Mukava lukea tällaisiakin ajatuksia välillä. Oon lukenu tätä blogia nyt jo päälle vuoden ja haaveena lääkikseen pääsy '16. Tsemppiä jatkoon :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paljon kiitoksia, kiva kun oot tykänny lukea! :) Tsemppiä sulle myös pyrkimiseen!

      Poista
  3. Tämä oli jotenkin tosi aikuismainen teksti, oli kiva lukea sun ajatuksista! :) Pitkään sun blogia seuranneena voin nyt ikionnellisena todeta, että pääsen aloittamaan Helsingin lääkiksessä nyt syksyllä! Mietin kysyä sulta sellaista, että onko siis ulkomailla erikoistuminen mahdollista ja tiedätkö siitä enempää? Ja missä vaiheessa väitöskirjan tekemisen voi aloittaa?

    Oikein ihanaa kesän jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten hienoa! Onneksi olkoon!! :) Sulla on todellakin hieno vuosi edessä (ja toki myös hienot 6 vuotta). Mä en itseasiassa tiedä tosta ulkomailla erikoistumisesta ollenkaan! Periaatteessa, miksei se onnistuisi? Varmaan aika harva siihen lähtee, kun en tiedä onko se sitten maksullista, mutta opintotoimistosta kannattaa varmaan kysellä tarkemmin :) Toki erikoistuminenhan ei ole vielä ajankohtaista, kun opinnot alkaa, mutta hyvähän sitäkin on miettiä etukäteen, jos tollainen vaihtoehto kiinnostaisi!

      Väitöskirjan tekemisen voi aloittaa periaatteessa ihan heti hakeutumalla sopivaan tutkimusryhmään. Osa munkin kavereista tekee jo väikkäriä (tai lähinnä niitä julkaisuja nyt vasta tässä vaiheessa..). Ihanaa kesän jatkoa myös sinulle! Syksyllä nähdään (saa tulla moikkaamaan) :)

      Poista
  4. Mistä tuo sun LKS:n vuosijuhlien 2015 mekko on? Siis aivan törkeän upea ja sopii sulle tosi hyvin!

    VastaaPoista
  5. Jes pääsin lääkiksee !! Voisitko tehdä jonkun postauksen lääkiksen aloittavilöe! Että päästään fiilistelemään ja saadaan jtn lisäinffoa :)?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin: nneksi olkoon!! :) Toiseksi: oon jo tehnyt sellaisen postauksen, kurkkaas tuonne --> http://becomingadoctor20.blogspot.fi/2013/07/start-of-something-new.html

      Vinkit pätee nyt vain Helsingin Yliopistoon ja on mahdollista, että jotkin käytännöt ovat hieman muuttuneet, mutta kaikki pääkohdat pitäisi olla ennallaan :) Enjoy!

      Poista
  6. Moikka! Oon nyt syksyllä alottamassa abivuotta ja viimeisen parin vuoden ajan lääkis pyöriny mielessä, vaikka oonkin yrittäny uskotella itelleni et ei mulla oo mitään mahiksia päästä sinne, koska en oo lukenut pitkää matikkaa/kemiaa/fysiikkaa. Kemian ekan kurssin kävin kevään lopulla ja tykkäsin siitä kurssista ihan kamalasti, mikä jotenkin lisäs motivaatioo lukee kemiaa pidemmälle. Löysin tän sun blogis muutama kuukausi sitten ja tahto päästä lääkikseen kasvo vaa entisestää näiden sun tekstien avulla! Itekkin hallitsen bilsan, mutta kemian ja fysiikan kanssa oon periaatteessa ihan nollatilanteessa (ekat kurssit siis meni kyllä hyvin). Jos siis ymmärsin oikein niin sä olit aikoinas periaatteessa ihan samassa tilanteessa, opit vaadittavat asiat alle vuodessa ja vieläpä pääsit sisään! Kiitos ihan älyttömän paljon tästä blogista!!

    Oon harkinnut lukion käymistä neljässä vuodessa, jotta ehtisin lukee ne fyssan ja kemian kurssit, mut en oo varma onko neljään vuoteen vaihtaminen enään mahdollista tässä vaiheessa... Olisko mun tilanteessa kannattavampaa vaa suorittaa lukio nyt ens keväänä loppuun ja sitten syksyllä osallistua valmennuskurssille ja opetella asioita itsenäisesti?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Oot juurikin samanlaisessa tilanteessa kuin minä muutama vuosi sitten :) Hienoa, että tykkäsit kemmasta ja että ykköskurssit meni sulla hyvin - se on ainakin hyvä merkki alkuun! Neljäs lukiovuosi ei sinänsä olisi mikään huono idea, mutta en tiedä pystyykö kurssit käymään järkevässä järjestyksessä vuoden aikana, ellei sitten tee osaa kursseista iltalukiossa (saattaahan se onnistua muutenkin, riippuu aikalailla lukiosta).

      En halua nyt suoraan sanoa sulle, mitä sun kannattaisi tehdä, mutta itse miettisin asiaa niin, että joka tapauksessa pyrkiminen menee sulla kahden vuoden päähän, joten voisi olla ihan järkevää vetäistä ylppärit pois alta ja keskittyä sitten koko seuraava vuosi kemiaan ja fysiikkaan. Toisaalta, kun oot vielä lukiossa kirjoilla, niin saisit käytyä kurssit ilmaiseksi läpi, jolloin valmennuskurssiin ei tarvitsisi välttämättä käyttää niin paljon rahaa, mutta sitten sulla on ne ylppärit siellä keväällä taas kummittelemassa.. Kannattaa pohtia rauhassa näitä vaihtoehtoja ja niiden hyötyjä ja haittoja ennen päätöksen tekemistä! Pohdi myös sitä, minkälainen opiskelija itse olet! Opitko paremmin tunnilla opettajan kanssa, vai itsenäisesti lukemalla kotona? Kyllä lukion kemman ja fyssan ehtii oppia pääsykokeeseen, kunhan tekee säännöllisesti työtä ja aloittaa heti syksyllä hommat :-)

      Poista
  7. Voiko fysiikkaa ymmärtää ilman pitkää matikkaa? Valmistun ens keväänä ja kieltämättä lääkis kiinnostais mut fysiikkaa oon lukenu vaan sen yhen pakollisen...

    VastaaPoista
  8. Moikka! Tämä ei liity millään lailla tähän postaukseen mutta olen miettinyt asiaa jo kauan ja toivon saavani tätä kautta viimein vastauksen kysymykseeni. Millä tavalla tatuointeihin suhtaudutaan lääkiksessä? Itse aion hakea Helsinkiin opiskelemaan ja en haluaisi "pilata" työmahdollisuuksiani tulevaisuudessa jos lääkäriksi ryhdyn. Onko mahdollista ottaa tatuointeja esim. käsiin (ts peittääkö työvaatteet mahdolliset tatuoinnit). Tämä asia on askarruttanut minua jo kauan ja nyt kun tatuoinnit ovat iän puolesta ajankohtaisia haluaisin tietää millainen suhtautuminen tähän asiaan on.

    Joka tapauksessa, vastasit tai et haluaisin sanoa että pidän blogistasi todella paljon ja se viimeistään sai aikaan valtavan innostuksen lääkistä kohtaan!

    VastaaPoista