lauantai 9. toukokuuta 2015

Arvauskeskus?

Tää viikko on ollu hyvinkin poikkeuksellinen mun normaalista opiskeluarjesta, nimittäin olin tällä viikolla kolmena päivänä harjoittelussa terveyskeskuksessa! Eikä ihan missä tahansa harjoittelussa, vaan pitämässä omaa vastaanottoa - YKSIN. Tai näin oli ainakin tarkoitus, mulla kävi vaan siinä suhteessa vähän huonompi tuuri, että meidän terkkarissa sopivia potilaita oli niin vähän, että jouduttiin tekemään kahdestaan toisen opiskelijan kanssa. Vuoroteltiin sitten niin, että toinen toimi päälääkärinä ja toinen kirjasi tietoja koneelle samaan aikaan, mikä oli ihan toimiva konsepti. Harmittaahan se vähän, että ei päässyt kunnolla haastamaan itseään ja tekemään kaikkea yksin, mutta toisaalta nyt sai rauhassa keskittyä vuorotellen sekä potilaskontaktiin että potilastietojärjestelmään, että ei se opetus hukkaan mennyt näinkään :)

Kyseessä oli siis perusterveydenhuollon jakso, joka on integroitu RIHA-blokkiin, eli kaikki RIHA-opiskelijat käy sen tässä ohella läpi. Lievästi sanottuna jännitti etukäteen, etenkin kun meillä tää kurssi tuli nyt ekana vastaan ja kliininen kokemus on vielä aika minimissään :D Mutta ihmeen hyvin siitä suoriuduttiin! Yllätin kyllä ihan täysin itseni siinä, että onnistuin pysymään hyvin rauhallisena ja ottamaan potilaskontakteista kaiken irti jännittämättä liikaa. Oma itsevarmuus kasvoi huimasti, kun huomasin että onhan sitä jotain tarttunut päähän tän matkan varrella. Kaiken kaikkiaan oli tosi siistiä nähdä mitä terveyskeskuslääkärin työ konkreettisesti on ja ottaa oikeasti vastuuta. Tokihan meidän opettajalääkäri tuli aina tarkistamaan meidän työn, mutta kyllä mä silti suhtauduin joka potilaaseen kuin olisin yksin vastuussa.

Vielä on matkaa jäljellä..
Kokemus avasi mulle ihan eri tavalla terveyskeskuksen arkea. Aikasemmin olin ajatellut, että terkkarilääkärinä työskenteleminen ei ehkä ole just sitä, mitä haluaisin pääsääntöisesti tehdä. Ihmisillä on monesti kamalan negatiivinen kuva terveyskeskuslääkäreistä ja netti on pullollaan keskusteluja, joissa puidaan huonoja kokemuksia "arvauskeskuksista". Lääkäreitä ripitetään ihan antaumuksella, kun kovassa kiireessä ja puutteellisien tutkimusvälineiden kanssa ei onnistuttu heti ensimmäisenä löytämään piilevää sairautta. Ulkopuolisen on vaikea ymmärtää, että osa oireista on niin epäspesifisiä, että ilman kliinisiä löydöksiä on todella vaikea lähteä yhtään mihinkään hoidolliseen suuntaan. Erikoissairaanhoidossa on kaikki mahdolliset kuvantamislaitteet käytössä, mutta resursseja jokaikisen täydelliseen tutkimiseen ei vaan löydy, eikä terkkaristakaan voi jokaista lähettää eteenpäin. Tästä sitten syntyy näitä tarinoita, joita jaetaan keskenään ja syntyy käsitys, ettei terveyskeskuksissa kukaan osaa yhtään mitään. Kuinka monesti mäkin oon kuullut, että kaikki hyvät lääkärit ovat kuulemma yksityisellä puolella. 

Se mistä mä sain kiksejä, oli työn monipuolisuus. Vaikka potilailla toistuukin samat sairaudet, niin vaihtelua löytyy kuitenkin melkoisesti! Jokaisella potilaalla oli erilaiset elämäntilanteet, huolet ja ongelmat. Työ oli todella kokonaisvaltaista potilaan kohtaamista, ei pelkästään sairauksien vaan myös henkisen yhteyden kautta. Koin, että musta oli paljon apua, vaikka oonkin vasta täys untuvikko valkotakissa.

Kaiken kaikkiaan mukava viikko, teki hyvää saada vähän hengähdystaukoa nonstop lukemisesta! Ens viikko mennään taas aika täysiä ja sitten oonkin lähdössä viikoksi Seinäjoelle keuhko-osastolle :) Sekin on osa tätä rihaa ja siellä me opitaan mm. ottamaan astrup eli valtimoverinäyte, josta voidaan katsoa mm. veren happi- ja hiilidioksidiosapaineita ja pH:ta ja oikeastaan aika paljon muutakin! Sitä odotellessa..

11 kommenttia:

  1. Moi! Ekaks: ihan mahtava blogi! Aina oikein innolla ootan että kirjotat, tää on vaan niin inspiroiva! :)
    Oli mulla jotain asiaakin: eli itselläni lääkis ois kans tulevaisuudessa tavotteena (ja into vaan kasvaa blogisi lukemisen ja koulunkäynnin myötä) mutta ongelma on se, että oon oikeesti tosi huono fysiikassa. Tai ainakin musta tuntuu, että en ymmärrä mistään mitään. Laskuissakin mä en saa oikein mitään aikaseks, kun en tiedä mistä aloittaa. Lisäks oon kuullut että fysiikka ois tärkein (?) aine pääsykokeessa ja se luonnollisesti latistaa omia fiiliksiä :( (Pitääkö tää väite ees paikkaansa?)
    Pohdiskelen siis vaan, että jos joskus pääsisinki sisään, niin musta tuliski sitte ihan huono lääkäri kun en osaa fyssaa :/ vai tarvitaanko sitä itse fysiikkaa siellä lääkiksessa niin paljon itsessään vai onko se enemmänkin esim. bilsaa tai kemiaa tai kaikkea yhtä paljon?

    Kiitti jos vastaat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :)

      Fysiikkaa tarvitaan lähinnä sisään pääsemiseksi, eipä meillä nykyään opinnoissa paljoa tarvitse osata ymmärtääkseen fysiologiaa :) Eli ainakaan tulevaisuuden kannalta ei tarvitse murehtia, ite en ainakaan koe osaavani fysiikka kovinkaan hyvin, ja uskon että musta tulee silti ihan pätevä lääkäri. Pääsykokeeseen lukiessa tilanne onkin sitten toinen - fysiikka on useimmille se vaikein aine, ja valitettavasti pääsykokeessa usein vaaditaan todella hyvää osaamista ja laskurutiinia. Periaatteessa ei voisi ehkä sanoa, että se olisi tärkein aine (kokeessa on yleensä kaikki aineet suht tasapuolisesti edustettuina), mutta usein fysiikan tehtävät ovat juuri niitä, jotka erottelevat jyvät akanoista!

      Älä luovu haaveistasi fysiikan vaikeuksien takia! Monilla pitkillä valmennuskursseilla asioita käydään todella perusteellisesti läpi ja tarvittaessa voi vaikka palkata itselleen yksityisopettajan (itekin oon opettanut aikoinaan paria kaveria hyvin edulliseen hintaan). Alku on yleensä se vaikein ja kunhan opiskeluun tottuu, niin siitä se laskeminenkin lähtee rullaamaan! :)

      Poista
  2. Terkkareiden ongelmana on se, että potilasta vähätellään ja harvoin lähetetään tutkimuksiin, vaikka oireet olisivat kuinka spesifisiä. Kokemuksia tästä on itsellä ja omassa lähipiirissä lukemattomia (joista räikein umpilisäkkeen tulehdus, jota pidettiin mahatautina). Kun kaikkeen ratkaisuksi määrätään Buranaa tai arvellaan mistä mikäkin voisi johtua, on arvauskeskus-termin käyttö todellakin oikeutettua. Vain erikoisterveydenhuolto on Suomessa pääosin laadukasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kannata yleistää, kun ei tiedä mistä puhuu!

      Poista
    2. Ja potilas varmaan tietääkin mikä oire on spesifi ja mikä ei, ei se aina ole ihan yhtä yksinkertaista kuin potilas kuvittelee.... Vaikka kuinka sinulla on "lukemattomia" esimerkkejä huonosta palvelusta, ei sinulla ole mitään sijaa yleistää jauhantaasi koko Suomen terveydenhuoltoon. Juttu on vähän niin, että huonosta palvelusta kyllä meuhkataan anonyyminä netissä, mutta hyvästä palvelusta (jota saadaan paljon useammin) ollaan hiljaa ja kiitetään tk-lääkäriä palvelusta henkilökohtaisesti. Mitä sanot siihen, että moni tk-lääkäri tekee myös keikkaa yksityisellä? Yksityistä lääkäriä ja tk-lääkäriä erottaa muunmuassa yksi aika selkeä rajoite: aika.

      Poista
    3. Täällä onkin käyty mielenkiintoista keskustelua! Kommentoin tähän vain lyhyesti sen verran, että hyviä pointteja löytyy puolin ja toisin. Aihe on varsin tulenarka. Vaikka potilas kuvailisi oireensa todella tarkasti, niin esimerkiksi vatsakipu yksittäisenä oireena voi johtua todella monesta erilaisesta syystä, täysin vaarattomasta jopa hengenvaaralliseen. Vatsakipua voidaan kuvailla eri tiloissa hieman erilaiseksi, mutta toisaalta jollakin toisella voi ilmetä täysin päinvastaista kipua - tai ei kipua lainkaan! Terveyskeskuksen resursseilla monista sairauksista on lähes mahdotonta saada tarkkaa diagnoosia, eikä jokaista potilasta ole mahdollista lähettää eteenpäin. Lääkärilla on kova työ yrittää poimia joukosta ne, jotka oikeasti tarvitsevat kalliita jatkotutkimuksia.

      Suosittelen Jenni Juslenin kirjoittaman artikkelin lukemista! Siitä löytyy mielestäni hyvää asiaa ja se valottaa hienosti sitä, mitä terveyskeskuslääkärin työ konkreettisesti on. Linkki: http://www.nly.fi/artikkeli/arvauskeskuslaakarista-terveyskeskuslaakariksi

      Poista
  3. Tiedän erittäin hyvin mistä puhun, eikä yleistykseni perustu suinkaan pelkästään omiin kokemuksiin, vaan asiantuntijalausuntohin (esim. professori Pekka Honkanen Ylen haastattelussa 19.10.2011). Jos potilas kuvailee oireen spesifisesti, mitä muuta se on silloin kuin spesifi? Asenteesta se on kiinni, jos selkeät neurologiset oireet pistetään mielenterveyden piikkiin tai kuten eräässä Valviran tutkimassa kuolemantapauksessa nuoren miehen aortan dissekaatio närästyksen piikkiin. Tk:ssa lääkäreillä ei totta tosiaan ole aikaa, mutta suurin rajoittava tekijä on raha. Veroja maksetaan järjettömät määrät, mutta silti resursseja ei riitä julkiseen perusterveydenhuoltoon. Osin tämän johdosta sitten potilasta vähätellään, eikä lähetettä eteenpäin tehdä. Ainakin Helsingissä tk:n palvelut ovat umpisurkeita esim. YTHS:n verrattuna. Vaikea antaa tosiaan hyvää palautetta tk:sta, jos sellaiseen ei ole aihetta. HYKSistä sen sijaan on lähes pelkästään myönteisiä kokemuksia.

    VastaaPoista
  4. Moikka!

    Bongasin sun blogin kun googlettelin vähän lääkikseen liittyviä juttuja ja vähän kun selasin, niin tuli sellanen fiilis että sulta vois ehkä kysyä paria juttua :) Oon siis itse vähän hukassa opiskelusuunnitelmieni kanssa, valmistuin viime vuonna lukiosta ja pidin suosiolla välivuoden, kun en tienny mikä ois oikeasti se MUN juttu. Lukion kakkosella päähän pälkähti, että ei hitsi, mähän oon aina rakastanut bilsaa, mutta siinä vaiheessa oli vähän myöhäistä haalia kasaan niitä bilsan syventäviä. Lisäksi mulle tuli sellainen olo, että psykiatrin ammatti vois olla mielenkiintoista. Kävin siis kaikki psykan kurssit ja kirjotin psykologiasta eximian ja se kiinnostaa tosi paljon, mutta psykologiassa nimenomaan kiinnostaa se tieteellinen, biologinen puoli enemmän kuin humanistisemmat psykologian alueet ja sen takia oon miettiny paljon psykiatrin ammattia.

    Ongelmana on kuitenkin se, että psykiatriksi jos haluaa, niin pitäisi käydä se lääkis... En lukenut fyssaa, kemiaa tai bilsaa pakollisia kursseja enempää ja harmittaa niin paljon. Kemia ja bilsa on aina luonnistunut ihan okei, fyssaa kohtaan mulla on aina ollut asennevamma, mutta toisaalta kirjotin pitkän matikan ja oon aina ollut siinä hyvä, että ehkä se fyssakin vois luonnistua? Mua vaan mietityttää, että onko mulla MITÄÄN mahdollisuuksia päästä lääkikseen, jos mun pitäis tosiaan itse/valmennuskurssin avulla opiskella kaikki fy/ke/bi -jutut? Tuskin muutenkaan pääsisin ekalla sisään ja huolettaa sit sekin, että opiskelu kuitenkin kestäisi kauan ja näin ollen en valmistuisi ainakaan any time soon.

    En tiiä onko hassua että tulin sulta kysymään, mutta vaikutat fiksulta ja oon ihan hukassa... Oon nyt lukenut kauppista varten, mutta en oo onnistunut ravistamaan tätä psykiatrihaavetta mun päästä ja se häiritsee. :/ En vaan tiiä, että onko se sitten liian vaivalloista hakea, kun ei oo sitä luonnontiedepohjaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Mun mielestä kuulostaa siltä, että sulla on oikein hyvät mahdollisuudet lääkikseen, vaikka tiellä onkin vähän mutkia! Jos pitkä matikka on sujunut hyvin, niin fysiikka lähtee varmasti myös hyvin liikkeelle. Kemian helpotus on se, että asiaa on vähemmän kuin fysiikassa ja kemia on usein monille helpommin ymmärrettävää kuin fysiikka (tosin vaihtelua on).

      Musta on todella hienoa, että oot miettinyt uravalintaa jo noinkin pitkälle, psykiatria on todella kiinnostava ala! Lähinnä mua tässä mietityttää se, että onko sulla kiinnostusta myös muuhunkin lääketieteeseen? Psykiatria on kuitenkin vain yksi erikoisala ja sinne päästäkseen pitää ensin opiskella 6 vuotta lisensiaatiksi ja vasta sen jälkeen voi aloittaa erikoistumaan psykiatriaan. Lääkiksestä selviytyminen edellyttää kovaa työtä, joka kääntyy helposti pakkopullaksi ilman innostusta ja motivaatiota. Toki jos psykiatria on ehdottomasti se juttu, mitä haluat tehdä, niin varmasti sitä jaksaa opiskella myös muutakin, mutta jotain kipinää olisi hyvä löytyä taustalta!

      Poista
  5. Hei
    Olet kirjoittanut aiemmin että haluaisit kirurgiksi, pitääkö tämä vielä paikkansa?
    Missä vaiheessa erikoistumisalan valinta/pohtiminen tulee lääkiksessä ajanohtaiseksi?
    Voisitko kirjoittaa vaikkapa sinun mielestäsi kolmesta kiinnostavimmasta erikoistumisalasta? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Vielähän se kirurgia siellä mielessä on, mutta oon tullut hyvin kriittiseksi sitä kohtaan erikoisalana. Voisin hyvinkin kirjoittaa tästä aiheesta, tosin ehkä vähän myöhemmin, kun oon saanut vähän enemmän kosketusta eri aloihin :) Mutta jonkinlaista postausta ehdottomasti!

      Poista