maanantai 2. maaliskuuta 2015

"is it true that.."

Noniin! Vihdoin sain tän massiivisen kirjoitustyön loppuun :D Keksin tossa hiihtolomalla sellasen idean, että avaisin hiukan yleisiä(?) luuloja lääkiksestä ja lääkisopiskelijoista (miksei lääkäreistäkin) joita monet lukijat saattaa miettiä. Tein tätä varten vähän taustatutkimusta pitkin netin keskustelupalstoja ja poimin sieltä usein toistuvia oletuksia tai muuten vaan mielenkiintoisia väittämiä ja yritän nyt tässä sitten parhaani mukaan kertoa, onko niissä perää. Toivottavasti etsivät saavat tästä kaipaamiaan vastauksia! Aloitetaan :D

Pitkä matikka on pakollinen, jos haluaa lääkikseen
Tosi monilla on valitettavasti tämä käsitys, joka on varmaan lähtenyt liikkeelle opinto-ohjaajien kautta. Se on totta, että pitkästä matikasta voi saada lähtöpisteitä ja että toki laajemmasta matematiikan osaamisesta on hyötyä myös pääsykokeessa, mutta en ole vielä nähnyt yhtäkään pääsykoetehtävää, joka olisi mahdoton ratkaista ilman pitkän matikan osaamista, kunhan on laskenut riittävästi sopivia harjoitustehtäviä. Pääsykoetehtävät eivät ole matemaattisesti kovin haastavia.

”Erittäin kuvaavaa, että lääkis ja oikis pistävät tippuneiden nimet ja vielä pistemäärätkin näkyviin. Siellä uskotaan nöyryytykseen ja hienotunteisuudesta viis.”
Mä en ole ikinä kuullut tällaisesta, että jossakin lääkiksessä pistettäisiin nimet ja pistemäärät julkisesti esille. En tiedä mistä tämä väite on peräisin? Ja mitä tohon nöyryyttämiseen tulee niin en oo koskaan tuntenut itseäni nöyryytetyksi koulussa, vaikka en olisikaan osannut vastata oikein opettajan kysymykseen. Toki osa opettajista on tiukempia kuin toiset (ja muutamalla on jopa ns. ”itkettäjän” maine opiskelijoiden keskuudessa) mutta omakohtaisesti en ole kokenut mitään inhottavaa näiden kohta kolmen opiskeluvuoden aikana.

Lääkisopiskelijat ovat todella sisäsiittoista porukkaa
Tää pitää kyllä aika hyvin paikkansa :D Opiskelujen alusta asti korostetaan kollegiaalisuutta ja opintojen rakenne on sellainen, että oman kurssin kanssa hitsaudutaan aika lujasti yhteen. Onhan se myös ihan luonnollista, että monilla ajatusmaailmat ja kiinnostukset kohtaa samassa opiskelupaikassa. Meillä ei ole hirveästi poikkitieteellisiä bileitäkään (mikä on oikeasti tosi harmi!) vaan aika paljon ollaan oman kurssien ja muiden kurssien kesken.

“Ainakin Turussa lievää ylimielisyyttä on havaittavissa lääkisläisten osalta. Juurikin näitä lääkiksen 'vain-lääkisläisille' bileitä on varmaan 90% heidän bileistään.”
Tästä päästäänkin suoraan seuraavaan kohtaan :D Turusta en osaa mennä mitään sanomaan, mutta kyllä Helsingissäkin suurin osa bileistä on lääkisläisille suunnattuja. Onhan meillä vuosittain sitten lääkiksen järjestämät toogabileet, joihin myydään lippuja myös mm. oikikseen ja TKK:lle ja muutamia yksittäisiä poikkitieteellisiä sitsejä tai tapahtumia. En kyllä pidä sitä ylimielisenä, että järjestetään juhlia vain omalle tiedekunnalle, koska lääkis on muutenkin vähän oma maailmansa yliopistossa (Helsingissä ei edes ole muita tiedekuntia kampuksen lähettyvillä). Itse toivoisin enemmän poikkitieteellisyyttä tapahtumiin! 

Täytyy olla todella fiksu päästäkseen lääkikseen
Toki pääsykokeen läpäiseminen vaatii lukiotason luonnontieteiden hyvää hallintaa ja kykyä soveltaa tietojaan, mutta se ei itsessään ole mikään älykkyyden mittari. Opiskelumotivaatio ja kiinnostus alaan on tärkeää, mutta toki esim. loogisesta päättelykyvystä on paljon hyötyä. Tässä nyt päästään taas tähän kysymykseen, mitä älykkyys oikeastaan on. Mun mielestä älykkyyttä on erilaista ja monilla eri aloilla, joten ei se ole niin yksioikoista. Kyllähän lääkärit ovat osaavia ja päteviä omalla alallaan, mutta ei se vielä tee heistä erityisen fiksuja ihmisiä.

Kuva

Lääkäreistä tulee rikkaita
Jos haluaa ensisijaisesti rikastua, niin lääkis ei ole paras vaihtoehto, koska pelkkä raha on huono motivaattori rankkaan elinikäiseen opiskeluun. Toki lääkärinäkin voi tienata varsin hulppeita summia valitsemalla työpaikkansa ja erikoisalansa oikein ja tekemällä paljon päivystyksiä jne. Keskivertolääkäri tienaa n. 5000-6000 e/kk mutta toki verotus vie tästä jonkinmoisen osan, eikä esimerkiksi erikoistuvan lääkärin peruspalkka ole lähellekkään noin korkea.

Ei kannata unelmoida lääkiksestä, jos ei ole lähestulkoon ällän ylioppilas
Tähän olekin jo ottanut useaan otteeseen kantaa, mutta kerrataan vielä. Ylppärituloksilla ei ole mitään merkitystä, jos älyä, tahtoa ja motivaatiota riittää. Toki hyvät paperit kertovat osaamisesta ja opiskelumotivaatiosta, mutta ei se tarkoita sitä etteikö huonommilla papereilla voisi päästä sisään. Osalla on huonommat paperit siksi, koska he eivät ole jaksaneet/ehtineet lukea riittävästi ylppäreihin, vaikka ns. kapasiteettiä riittäisikin. Tunnen ihmisiä, joilla on lukiosta C:n paperit ja jotka ovat silti päässeet ekalla tai tokalla haulla sisään. Suurimmalla osalla mun kavereista on E-M:n paperit, eli kaikki ei tosiaankaan ole ällän ylioppilaita :)

“Jos ei kahdessa vuodessa lukion jälkeen lääkikseen pääse täytyy jotain olla pielessä. Älykkyys ei riitä?”
Jotain saattaa olla pielessä tai sitten ei. Olisi tärkeää analysoida omaa koesuoritusta ja valmistautumista ja yrittää löytää vastaus siihen, miksi suoritus ei ollut tarpeeksi hyvä ja mikä meni pieleen. Älykkyyden puutteesta tuskin on kyse, vika on luultavasti joko kokeeseen valmistautumisessa tai sitten hermot eivät kestäneet koetilanteen aiheuttamaa painetta.

Lääkiksessä on komeita miehiä ja kauniita naisia
Totta! Ylipäätänsä opiskelijoita on paljon erilaisia ja jokaiselle löytyy varmasti jotakin :)

On turha hakea lääkikseen jos ei tykkää lukemisesta ja opiskelusta
Kieltämättä tässä on jonkin verran perää, sillä lääkiksessä sitä luettavaa ja opiskelua riittää loppuiäksi. Tietenkään ei tarvitse rakastaa opiskelua (kyllä se tympii jokaista aina silloin tällöin), mutta onhan se huomattavasti mukavampaa opiskella sellaista alaa, joka sopii omiin mieltymyksiin. Ennen hakupäätöksen tekemistä kannattaa miettiä, onko todellakin valmis raskaaseen luku-urakkaan.

”Ja se on muuten totta, että lääkisopiskelijat on itseääntäynnä olevia ja pätemisen tarpeessa olevia hienohelmoja”
Varmasti jotkin opiskelijat voivat antaa tällaisen kuvan itsestään ja joillakin on kyllä taipumusta pätemiseen (huomautuksena kuitenkin, että he eivät välttämättä tarkoita sitä pahalla!). En silti lähtisi yleistämään, lääkiksessä on ihan huipputyyppejä!

Lääkiksessä kilpaillaan arvosanoista enemmän kuin muissa tiedekunnissa ja pidetään kirjaa siitä, kuka on saanut mitäkin arvosanoja ja kuka on paras
Ei pidä paikkaansa, ainakaan mun ystäväpiirissä. En sitten tiedä, jos joku toinen kaveriporukka harrastaa tällaista tulosten kirjanpitoa, mutta mitä sitten? :D Lääkiksessä on se hyvä puoli, että muiden onnistuminen ei ole itseltä pois, koska meillä ei ole opiskelujen (ja työelämän) suhteen samanlaista kilpailua kuin esimerkiksi oikeus- ja kauppatieteiden aloilla.

”Kokeessa olevat tehtävätyypit eivät ole lainkaan mistään maailman vaikeimmasta päästä. Pääsykokeen vaikeus on nimenomaan tilanteessa ja tarkkuudessa.”

Tää pitää hyvin paikkansa! Kirjoittaja olikin muistaakseni entinen lääketieteen opiskelija, nykyinen lääkäri :)

Jos jokin mieltä askarruttava väite jäi vaille käsittelyä, niin jätä kommentti ja lupaan palata asiaan!

14 kommenttia:

  1. Täällä Turussa laitetaan laitosrakennuksen seinälle esille nimineen ja pisteineen niin sisään päässeet kuin rannalle jääneetkin..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanko totta? No on kyllä mielenkiintoinen menettely täytyy sanoa! Melko ikävää toimintaa hakijoita kohtaan :/ Miten tätä on perusteltu?

      Poista
  2. Entäs jos oon valmis merkonomi ja nyt opiskelen sairaanhoitajaksi. Kaiken ton lisäks oon kotoisin Virosta ja oon asunu Suomessa vast 5 vuotta. :D Onko mulla mitään mahiksia päästä lääkikseen?

    VastaaPoista
  3. Moi! Ihana blogi :)
    Mulla on ongelma, joka on ihan tyhmä. Eli homman nimi on se, että kammoan piikkejä tosi paljon ja en keksi oikein mitään miten pääsisin siitä eroon. Lääkis ois haaveena, mutta must tuntuu et tää saattaa olla (?) isohko este jos en ees pysty laittaan toiselle / "ottaa vastaan" esim kanyylia jossain harjotuksessa.
    Okei en itse asiassa tiiä mikä se mun pointti täs viestis oli, mut siis esim. tiiätkö sieltä jotain joilla ois piikkikammo ja miten ne on selvinneet tai että onko pelosta siellä niin suurta haittaa ettei kannattais hakee tai jotain?

    Kiitti jos vastaat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mä ainakin oon kuullu piikkikammoisista lääkisläisistä!!! mutta eiköhän siihen vain totu? kyllä varmaan jotkun ruumiin avauksetkin on shokki monelle aluksi ja sitten siihen vain tottuu?

      Poista
    2. Moikka!

      kaikista piikityksistä on mahdollisuus kieltäytyä, eli jos on paha piikkikammo niin ei tarvitse väkisin antaa omia suoniaan piikitettäviksi. Mutta jokaisen on kyllä läpäistävä "piikkikoulutus" eli osattava ottaa laskimoverinäyte ja laittaa kanyyli. Jos pelkkä neulojen näkeminen alkaa ahdistaa, niin toki lääkis kuulostaa vähän haastavalta ympäristöltä, mutta uskoisin että nääkin asiat on neuvoteltavissa! Eihän kaikilla aloilla tarvitse neuloihin edes koskea :) Älä nyt ainakaan piikkikammon vuoksi jätä hakematta, jos muuten unelmoit lääkiksestä!

      Ja kyllä siihen pistämiseen ja pistettävänä olemiseen myös tottuu. Aluksi muakin jännitti tosi paljon (mullakin on pieni verinäytekammo), mutta jälkeenpäin nauratti vaan, että eihän se nyt ollu yhtään kamalaa! Paljon enemmän jännitti se kaverin pistäminen kuin pistettävänä oleminen. Ja tää sama tottuminen pätee kyllä moniin muihinkin epämiellyttäväksi kokemiin asioihin :)

      Poista
  4. Moikka!

    Tää sun blogi on tosi kiinnostava ja jotenkin erilainen, kuin muut mitä oon lukenut! Ja postailet myös aika aktiivisesti, mikä myös lisää kiinnostusta ja halua seurailla sun rustailuja!:) Mulla olisi lääkis haaveena ja ensi keväänä pääsykokeet häämöttävät. Eilen oli mulla bilsan kirjotukset ja meni kyllä ihan penkin alle... Jos sieltä nyt C tulis,mutta M saattais hyvällä tuurilla tulla... Tietysti ällää tai eetä lähdin hakemaan, ja voin sanoa, että harmittaa :( Munuaisen kertasin, mutta en muistanut rakenteita kokeessa ja tyylikkäästi taisin saada vain munuaisvaltimon oikein. Muutenkin tuntuu, että selitin vähän liian vajaasti sinne kaikkea. Bilsan5 kurssista olin opetellut siirtogeenisen kasvin ja eläimen tekemisen ja muuta tuollaista, mut sit sinne iskikin DNA-mikrosiruista, mitä en ollut ehtinyt opetella tietenkään... Hmmh, harmittaa kyllä, mutta ehkä menen sitten ens syksynä korottamaan, tai sitten panostan kemian kirjoituksiin :) Mutta on hyvä tietää, että C:nkin ja M:n papereilla on ihmisiä päässyt, koska pääsykokeillahan on se suurin painoarvo, ja sitten lähtöpisteet vaan auttelee :)

    Hyvää kesän odotusta sulle!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! Pääsykoe on se mikä ratkaisee eniten, ainakin Helsinkiin on tosi vaikea hyötyä lähtöpisteistä (pitäisi olla vaan Laudatureita). Ylppärit on muutenkin haastavat, kun on monta ainetta samaan aikaan opiskeltavina. Eli älä masistele, vaikka sieltä tulisikin se C, elämä jatkuu ja loppupeleissä ylppärituloksilla ei ole juuri mitään väliä, ainakaan lääkikseen hakiessa! Tsemppiä! :)

      Poista
  5. trvis oikeen kunnon tsemppi itseluottamus puheen sillä tuntuu ettei älykkyys ja mikään opiskelu aika riitä niin jumalalliseen paikkaan kuin lääkis (vihatkaa vain tätä kommenttia mutta se olisi parasta mitä minulle voisi sattua siksi ajattelen näin) kirjoittanut olin nipin napin L fysiikasta E:n matikasta ja M:n bilsasta......mutta en tiedä kuinka pääkestää tän ku tuntuu ettei oo mtn mahiksii....ja luen ihan himona min. 8h päivässä....mutta ei se niin työltätunnu ennemmin unelmien tavoittelulta siksi jaksan painaa menemään iltaisin aina kuvittelen kuinka löydän nimeni pääseiden listassa ja aina tulee itku silmään ja sillä jaksetaan aina seuraavakin päivä....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ensinnäkin: L fyssasta = oot uskomaton. E:kin fyssasta on ihan älyttömän hyvä! Mä koen samoja tunteita, tosin lukiota vielä jäljellä tämä kevät ja abivuosi. Voisin vinkata sen verran ainakin, että kannattaa miettiä kuinka paljon tunteina lukee päivässä ja onko esim. ne kaikki 8 tuntia kuinka tehokasta (ts. jääkö niistä oikeesti mitään päähän). Yhdelle tutulleni nimittäin kävi niin, että sai hermoromahduksen, kun luki pääsykokeisiin 8-10h päivässä.

      En kuitenkaan tarkoita, että ei saisi lukea kahdeksaa tuntia päivässä. Jos aikoo lukea paljon (tai on vaan pakko), niin ainakin kannattaa pitää taukoja esim. tunnin tai parin välein! Oikeasti aivot pystyvät vastaanottamaan tietoa vain n. 20min kerrallaan, kunnes olisi oppimisen kannalta edullita pitää taukoa (tämän kuulin vissiin bilsan tunnilla:D). Tsemppiä sulle luku-urakkaan, positiivinen asenne vaan päälle, nimittäin jo se auttaa! :) Ei sinne lääkikseen ainakaan tuu pääseen niin, että ajattelee ettei pääse ;)

      Poista
    2. Ihanaa nähdä miten täällä tsempataan toisia eteenpäin! Isot pisteet Anonyymille kommentoijalle :) En oikeen osaa paremmin enää tosta neuvoakaan! On hienoa, että sulla on noin vahva motivaatio, joka ajaa eteenpäin! Välillä tulee stressaavia hetkiä ja tuntuu, että koko maailma kaatuu päälle, mutta sitten taas toivottavasti myös niitä hyviä päiviä jotka kannustaa jatkamaan.

      Neuvoisin ottamaan ihan rauhallisesti, selkeästi osaat hyvin paljon, kun oot ylppäreistä suoriutunut noin hienosti! Kuulostaa siltä, että sulla on paljon stressiä ja lukeminen saattaa jopa ahdistaa. Pieni breikki opiskelusta voisi tehdä hyvää! Tee vaihteeksi jotain mukavaa ja jätä kirjat kaappiin ja palaa sitten virkistyneenä pikkuhiljaa opiskeluun. 8 h päivässä on tosi paljon opiskelua, välillä kannattaa pitää vähän kevyempiä päiviä, jotta jaksaa keskittyä paremmin!

      Poista
  6. Mahtava blogi sulla!:) Pääsitkö itse lääkikseen yhteispisteiden avulla vai pelkillä koepisteillä? Onko sielä helsingissä montaa sellaista, jotka ovat päässeet pelkän kokeen avulla sisään?:)

    VastaaPoista
  7. Hei. Mää olisin hakemassa nyt tänä keväänä lääkikseen, ja luettuakin on tultu. En sitten tiedä riittääkö se...
    Mutta viime aikoina alkanut vähän kalvaa epäilys monestakin asiasta. Riittääkkö rahkeet näin henkisesti rankkaan opiskeluun, tai lääkärin työhön... Millaista opiskelu on oikeasti, mitä kaikkea joutuu itse tekemään/osallistumaan esim. juuri harjoituskappaleeksi neulojen laittamiseen tai jotain muuta... Lisäksi motivaatiota hieman syö se, että ei ole syntynyt suurta tunneperäistä motivaatiota päästä lääkikseen. Haluan kyllä ammatin, jossa joka päivä jotain uutta, ja pääsee auttamaan ihmisiä ja työn jäljen näkee. Ja tietty työllisyystilanne ja palkka on plussaa, vaikka ei tärkein juttu.
    Eli mitä tässä siis kysynkään:
    Onko lääkäri ammatti, johon kannattaa hakea vain jos on täysin varma, että se soveltuu itselle? Onko epävarmuus varma stop-merkki hakuprosessissa? Ja mikä on inhottavinta tai pelottainta tai shokinta hommaa mitä olet joutunut opiskellessa tekemään? Onko kertaakaan tuntunut että jokin juttu opiskellessa yksinkertaisesti tuntuu liian suurelta kynnykseltä ja miten olet lopulta päässyt sen yli?

    VastaaPoista