maanantai 5. tammikuuta 2015

Kolmosen syksy

Lupailin vähän kertomusta kolmosen syksystä ja sitä koskevista huhuista. Sanotaan, että kolmosen syksy on lääkiksen pahinta aikaa. Kursseja menee pahimmillaan päällekkäin 4 ja tenttejä on toisensa perään. Syksyn aikana opiskellaan genetiikkaa, mikrobeja, laboratoriolääketiedettä, sekä patologiaa. Koulun alkaessa meille jaettiin punaiset vihkot, jotka toimivat kuittauskortteina kaikelle pakolliselle opetukselle syksyn aikana ja sitä kuitattavaa tosiaan riitti! Näytti jo siltä, ettei vihkot tulisi koskaan täyttymään, mutta tasaisesti sivut katosivat. Lopulta jäljellä oli enää patologian kuittauskortti, joka sekin vietiin täytettynä tenttiin, todistukseksi osallistumisesta pakolliseen opetukseen.

PBL:n loputtua vastuu opiskelujen aikatauluttamisesta siirtyi meille opiskelijoille. Enää ei kukaan sano, että lue nuo ensi kerraksi, vaan nyt jokaisen on itse huolehdittava opiskelun jaksottamisesta. Oli meillä silti ryhmäopetuksia, joissa käytiin läpi potilastapauksia ja muita kurssiin liittyviä asioita, ja opetuksista olikin merkittävästi hyötyä syksyn aikana.

Syksy alkoi varsin – jopa yllättävän – kevyesti genetiikan ja immunologian opiskelulla. Aluksi edettiinkin kurssi kerrallaan, kuten preklinikassa. Opiskelua oli, mutta kaiken kerkesi lukemaan helposti ja aikaa jäi muuhun. Ei mitään valittamista. Sitten alkoi patologia ja siitä se alamäkikin alkoi :D

Patologian tullessa mukaan kuvioihin, joutui omaa opiskeluaan miettimään uudestaan. Jostakin oli revittävä aikaa myös virologiaan. Samoihin aikoihin meillä alkoi myös ruotsin suullinen kurssi, sekä labralääketieteen kurssi. Stressikertoimet pysyivät silti melko maltillisina, koska sain luvan tenttiä suullisen kurssin ja labrakurssiin ei oikeastaan kuulunut kuin luentoja ja pari harjoitustyötä (laskimonäytteenotto, kanyylin laitto ja vieritestaukset). Todelliset haasteet alkoivat, kun jouduin polvileikkaukseen ja edessä oli seuraavan viikon aikana sekä bakteriologian viikon kestävät labratyöt, että virologian tentti ja polven kanssa kivulias kuntoutuminen.

Motivaatio korkeella!

Etukäteen ajateltuna se viikko tuntui ihan mahdottomuudelta, eikä se helppoa ollutkaan. Jo pelkkä keppien kanssa heiluminen oli yhtä sirkusta ja se täysi avuttomuuden tunne oli todella raastava. Polvi kipeytyi hurjasti jokaisen labrapäivän päätteeksi, mitään ei pystynyt kantamaan käsissä, koska kävely ilman keppejä oli mahdotonta. Kuntoutusjumppaa piti tehdä kolmesti päivässä ja kipulääkkeet häiritsivät keskittymistä. Mutta kaikesta selvittiin. Ystävät oli tukena, auttoivat kantamaan tarjottimia, avaamaan ovia ja hakemaan tavaroita. Isä toimi kuskina ja huolehti siitä, että pystyin käymään normaalisti koulua. Kotona sain keskittyä lukemiseen ja lepäämiseen ja vaikka aika kuluikin hitaasti niin hommat eteni.

Mulla oli tän syksyn kanssa oikeastaan yksi ongelma ja se oli patologian itsenäinen lukeminen tasaisesti pitkin syksyä. Se vaan tuli laiminlyötyä. Kun edessä on useampi tentti, niin luonnollisesti sitä keskittyy aina siihen lähimpään. Kun meneillään on jo bakteriologian kurssi, mutta edessä vielä virologian tentti ja taustalla vielä se patologia, niin ei siinä paljoa jää aikaa patologialle. Patologian lukeminen olisi pitänyt suunnitella jo hyvissä ajoin ja merkitä kalenteriin lukupäivät. Jotenkin sitä vaan oletti, että aikaa vielä tulee. Ja olihan sitä – ruhtinaalliset kaksi viikkoa ennen tenttiä :D En voi sanoa, että olisin osannut kaiken niin hyvin kuin halusin. Mutta ainakin yritystä löytyi!

Opin tästä syksystä valtavasti asioita. Obduktioissa tuli nähtyä ja tehtyä vaikka mitä ja mieleen jäi monia kiinnostavia asioita, joihin tullaan vielä pureutumaan tarkemmin klinikan aikana. Opin ottamaan vastuuta omasta tekemisestäni ja luottamaan itseeni.


Jos antaisin yhden neuvon tuleville gammoille, se olisi tämä: suunnittele patologian lukeminen ajoissa, ellet halua painaa viimeistä kahta viikkoa sata lasissa (ja mahdollisesti reputtaa silti). Mutta jos teet niin kuin minä, niin älä huoli. Kyllä se näinkin onnistuu – ja vielä ihan hyvin. Jos patologia menee uusintaan, niin sitten menee. Tentti on saatava läpi viimeistään nelosvuoden loppuun mennessä, jotta pääsee töihin sairaalalääkärin sijaiseksi, joten aikaa uusimiseen on. Ja jääpähän asiat ainakin paremmin mieleen, kun ne tulee kerrattua uudelleen :)



Tänään alkoi klinikka ja illan ohjelmana on sen kunniaksi opus Potilaan tutkiminen ja ehkä jakso sykettä. Hyvää uutta vuotta kaikille!

4 kommenttia:

  1. Nyt tulee vähän off topic kysymys mutta asiaan:D mulla meni lukio(pääsin viime keväänä ylioppilaaks) muutamien henk koht juttujen takia aika penkin alle ja vaikka oon pienestä asti halunnu lääkäriks nii luovutin fysiikas 4kurssin jälkeen ja kemiassa 3 kurssin jälkeen. Mulla oli myös lyhyt matikka josta tosin kävin kaikki 7 kurssii. Nooooo ajauduin sit opiskeleen sairaanhoitajaks koska se on ehkä lähimpänä lääkäriä mitä voi päästä, mutta nyt puolen vuoden jälkeen mulla on jatkuvasti semmonen fiilis että ei tää oo se mun "juttu". Mä halun ite ratkasta niitä potilaan ongelmia ja keksii mikä sillä on, enkä vaan ns. Avustaa lääkäriä.
    Elieli nyt kun tiiät suunnilleen nää mun lähtökohdat, niin kuin realistisena pitäsit sitä että koittasin tosissani päästä 2016 sisään? Eli kerkeekö parissa vuodessa hinkkaan ton fyssan ja kemman semmosen kuntoon, että jotain mahdollisuuksii ois? Mul tulee kaikki anatomiat ja fysiologiat yms bilsahommelit käytyy täs sh opiskelus ja kirjotin bilsast E eli se taas sujuu mun mielestä oikeen jees. :)
    Aiemmin mun motivaation lyttäs se, että mun lääkäri kummitäti on ainoo joka uskoo mun mahdollisuuksiin, eli kaverit ja porukat lähinnä nauraa koko idealle koska "ethän sä käyny sitä fysiikkaakaan loppuun" jne, mutta nyt mulle on ihan sama mitö muut ajattelee halun sinne sisään helvetti sentään eihän tästä tuu muuten mitää:D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Sun lääkäri kummitätishän on ainoa, joka loppujen lopuksi tietää, mitä opiskelu vaatii, joten sinänsä ei kannata välittää muiden kommenteista. Jos oikeasti haluat sisään ja jaksat tehdä duunia sen eteen, niin se on täysin realistinen tavoite, vaikka fyssan ja kemman tiedoissa onkin aukkoja. Vaatiihan se paljon hommia, mutta jos oot motivoitunut opiskelemiseen niin selviit kyllä :) Bilsan osuudessa pärjäät varmasti hyvin vähemmälläkin opiskelulla, joten kannattaa keskittyä erityisesti kemmaan ja fyssaan. Tsemppiä!

      Poista
  2. Helou!

    Onko Helsingissä lääkiksen ekana syksynä heti opintojen alettua pakollisia luentoja/"aloitustilaisuuksia" kuinka paljon? Mua kiinnostaisi noin kuukausi opintojen alkamisesta.. :)

    t. Ena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Ihan koulun alussa on "pakollisia" aloitusluentoja, mutta myös ihan oikeasti pakollista PBL-opetukseen tutustumista, jossa harjoitellaan mm. elvytystä. Eka "tenttikin" tulee jo heti kahden viikon jälkeen, joten siinä on kyllä hankalaa olla poissa :/

      Poista