lauantai 20. joulukuuta 2014

opiskelun kuormittavuudesta

Kolmannen vuoden syksy on nyt lopullisesti ohi. En voi käsittää miten aika on menny näin nopeesti! Tää syksy oli viimenen etappi mun ja klinikan välissä ja nyt ollaan jo ihan maalisuoralla. Täytyy kyllä tuottaa pieni pettymys sen suhteen, että alkuvuodesta opiskellaan vain kliinistä propedeutiikkaa ja ennen sairaalaan siirtymistä edessä on myös luentoviikot ja viikon hiihtoloma (vähän lohdutusta, kun tää joululoma jää tänä vuonna viikkoa lyhyemmäksi). Mutta silti, pian ollaan niin sanotusti jännän äärellä! Rankan syksyn jälkeen loma maistuu kyllä sen verran hyvältä, että en edes hoppuile vielä kevääseen, vaan keskityn täysillä rentoiluun ja polven kuntouttamiseen.

Multa kysellään paljon opiskelun rankkuudesta ja siitä teenkö hirveästi töitä koulun eteen. Tunnustan itsekin miettineeni näitä asioita jo lukiossa, kun vielä pohdin jatko-opintojen suuntaa. Lääkisopinnoilla on suhteellisen kova maine, joka johtunee asioiden osaamisen tärkeydestä, tiedon valtavasta määrästä ja jatkuvasta lisääntymisestä, sekä opiskelijoiden maineesta koulussa menestyvinä hikipinkoina. Olen aina osannut arvostaa vapaa-aikaani, joten olin nuorempana hyvinkin huolissani siitä, pystyisinkö lääkärinä tekemään muutakin kuin töitä ja hukkuisinko opiskeluaikana kirjoihin. Säännöllinen pääsykokeisiin lukeminen antoi hyvän pohjan yliopistossa opiskeluun ja vähensi stressiä tulevasta. Pian lääkiksessä huomasinkin, että ajallisesti suurin opiskelu-urakka taisi tulla tehtyä sisään pääsemiseksi.

Jos katsotaan tuntimäärien taakse, näyttää tilanne hieman erilaiselta. Pääsykokeisiin lukeminen on loppujen lopuksi aika kivaa ja monipuolista! Opiskeltavana on kolme eri ainetta ja lukemisen vaihtoehtona myös laskeminen. Lääkisasioiden lukeminen on toki myös kivaa ja paikoin todella kiinnostavaa, mutta kieltämättä välillä hyvinkin puuduttavaa. Syitä tähän on monia ja myös opiskelijasta riippuvia, mutta listaan nyt alle omat kokemukseni pääosin prekliiniseltä ajalta:

- Tietoa on ihan hitosti, aivan atomitasolta alkaen. Solujen ja näin ollen myös kudosten toimintaan vaikuttaa lukematon määriä erilaisia entsyymejä, ionikanavia ja -pumppuja, rakenneproteiineja, lipidejä ja muita molekyylejä, jotka muodostavat monimutkaisia toiminnallisia verkostoja ja ketjuja, eikä edes Erkki voi osata niitä kaikkia.
- Kun on huolella valmistautunut tenttiin ja tuntee osaavansa kaiken, on todellista tuskaa huomata muutaman viikon kuluttua unohtaneensa asioista vähintään puolet.
- Samalla on erittäin masentavaa tajuta, kuinka joku muu muistaa ihan uskomattoman yksityiskohtaisesti ykkösvuoden luennoilla mainittuja yksityiskohtia.
- Vaikka pakollista opiskelua onkin suht vähän, eikä lukemiseenkaan tule välttämättä käytettyä useampaa tuntia päivässä, niin opiskelu on todella kuormittavaa, koska uutta tärkeää (ja ei niin tärkeää) tietoa tulee jo yhdessä kappaleessa vastaan moninkertaisesti esimerkiksi lukiokirjoihin verrattuna.

Kuva

Se, onko opiskelu sitten oikeasti rankkaa, riippuu ihan opiskelijasta! Toiset osaavat ottaa rennommin kuin toiset, joillakin on todella hyvä muisti ja osa on vaan taitavia poimimaan tiedosta ne oleellisimmat. Myös omat tavoitteet ja asenne ratkaisee paljon. Jos tavoitteena on oppia tärkeimmät asiat ja päästä tenteistä läpi, niin opiskelustakin selviää vähemmällä kuin jos tavoitteena on kaikesta parhaat arvosanat. Jokaisen on itse päätettävä se, mihin haluaa opinnoissaan pyrkiä.

Oma vastaukseni kysymykseen on kyllä, opiskelu on paikoin todella väsyttävää ja halu lyödä pää seinän läpi ja heittää kirjat ulos ikkunasta kasvaa paikoin todella suureksi. Mutta on siinä opiskelussa myös muutakin. Monta kertaa oon suu vaahdossa selittänyt jokaiselle, joka vain suostuu kuuntelemaan, ihmiskehon ihmeitä ja eri sairauksien syntymekanismeja. Oon ollut valtavan ylpeä itsestäni osatessani diagnosoida jonkin sairauden oikein tai vastata kavereiden esittämiin kysymyksiin. Oon myös huomannut uppoutuvani opiskeluun niin, että pari tuntia hujahtaa yhdessä silmän räpäyksessä. Voi siis sanoa, että opiskelussakin on puolensa - niin hyvässä kuin pahassa.

Kaikkien opiskelevien ystävieni arkea seuranneena voin sanoa käsi sydämellä, että ala kuin ala niin hommia on tehtävä. Välillä ennen lomaa tuntuu siltä, että hermot on täysin riekaleina ja energiavarastot aivan nollalukemissa, mutta jo pienenkin levon jälkeen jaksaa taas vaikka mitä! Jos lääkikseen pääsee sisälle, niin kyllä sieltä tullaan uloskin. Toisilla opinnot venyy hieman pidempään, mutta mitäpä siitä, kun opiskelu ei tällä alalla tule kuitenkaan koskaan loppumaan! 

Nyt jo hymyilyttää

Mutta nyt alkoi mun loma, kokonaiset kaksi viikkoa. Aion ottaa niistä kaiken irti, jotta jaksan sitten toikkaroida pitkin sairaalan käytäviä :)


Rauhallista joulua kaikille!

6 kommenttia:

  1. Kiitos tästä!
    Hyvää Joulua sinnekin :)

    VastaaPoista
  2. Mahtava blogi ja antaa itsellenikin motivaatiota ja vinkkejä tuleviin pääsykokeisiin! :)

    VastaaPoista
  3. Löysin tän blogin muutama päivä sitten ja tuli luettua kaikki postaukset läpi :D Kiitos todella mielenkiintoisesta blogista, jään seurailemaan!

    VastaaPoista
  4. Kiitokset sulle kommentistasi! :) Kiva, että oot tykänny!

    VastaaPoista