perjantai 28. marraskuuta 2014

Accio vacation

Hei ja anteeksi pitkästä hiljaiselosta! Koulu pitää hyvin kiireisenä nyt nää viimeiset viikot ennen joululomaa, on suorastaan hulluja, kun on kaks isoa tenttiä joihin valmistautua. Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa - lomalla ehtii löhöillä! 

En oo edelleenkään unohtanu sitä Medioma-postausta :D Hanna, joka lupasi niihin vastailla, on vaan tosi kiireinen (jopa mua kiireisempi), koska on mukana järkkäilemässä ties mitä tapahtumia ja juttuja, joten vastaukset tulee sitten kuin tulevat, luultavasti jo aika pian! Lupaan julkaista sen postauksena heti :)

Ootteko muuten kattonu sitä uutta suomalaista sairaalasarjaa, Sykettä? Mä oon kattonu ja jäin vähän tahtomattani siihen koukkuun :D Greyn anatomian suurelle rakastajalle tämä suomalainen versio on hieman jäykähkö ja ennalta-arvattava, mutta kuitenkin ihan viihdyttävä! Kovin realistiseksi sitä ei voi sanoa, ainakaan roolihahmojen osalta, mutta kyllähän sitä nyt katsoo. Musta on hienoa, että nykyisin televisiosta tulee paljon myös suomalaisia ohjelmia, joille myös löytyy katsojia!

Tätä mussukkaa on jo kova ikävä

Mulla oli eilen muuten videoitu potilashaastattelu, jossa siis haastattelin yksin potilasta ja saan myöhemmin tapahtumasta palautteen (tarkoituksena siis arvioida sosiaalista kanssakäymistä ja esimerkiksi maneereja, ilmeitä ja eleitä). Meidän piti itse mennä lääkäritakit päällä metsästämään vapaaehtoisia potilaita, mikä oli hiukkasen hassua ja vei kauheasti aikaa, koska monilla oli vastaanottoaika juuri alkamassa, eivätkä he tietenkään päässeet lähtemään. Muutenkin tuli vähän hölmö olo palloilla siellä pitkin osastoja ja käytäviä :D Anyway, haastattelu meni oikein mukavasti! Eipä mua yleensä tollaset juurikaan jännitä, luotan aina siihen, että normaalilla keskustelulla pärjää oikein hyvin. Helpoimmalla selviää, kun keskittyy kuuntelemaan potilasta, sillä muuten tärkeitä asioita menee helposti ohi, jos lääkäri keskittyy vain miettimään seuraavaa kysymystä.

Aattelin tehdä joululomalla postauksen tästä kolmosen syksystä, joka varmasti kiinnostaa monia. Ite pelkäsin vähän etukäteen, koska olin kuullu niin paljon puhetta siitä, miten rankkaa se tulee olemaan. En nyt ala etukäteen paljastamaan omia mielipiteitäni, niistä lisää sitten myöhemmin :)

Viimenen kuva ei liity tähän postaukseen oikeestaan mitenkään, mutta tää on yks mun lempi memeistä, ja siihen liittyy paljon hyviä muistoja. Toivottavasti se piristää myös teidän iltaa - enjoy!

Kuva


Hauskaa (ja kaunista) viikonloppua kaikille!

10 kommenttia:

  1. Joo täältä löytyy yks greyn anatomian rakastaja ja sykkeeseen koukkuun jäänyt! :D

    VastaaPoista
  2. Mä oon kanssa jäänyt Sykkeeseen koukkuun, ainoastaan siinä mua ärsyttää se, että lääkäreista ja erityisesti kirurgeista annetaan todella kylmä kuva.

    VastaaPoista
  3. Joo, erityisesti se Holopainen ja ylilääkäri menee aika yli! Onneks siellä on sit pari kivaakin lääkäriä mukana vähän pehmentämässä :) Syke kuitenkin keskittyy enemmän sairaanhoitajiin ja heidän elämiinsä, joten kaipa sillä on haluttu tuoda vähän kontrastia? Ja onhan noita vastaavanlaisiakin lääkäreitä varmaan olemassa, valitettavasti.

    VastaaPoista
  4. Tuohon sykkeeseen, onhan se aika karrikoitua, mut valitettavasti kirralla/leikkurissa työskennelleenä pakko sanoa et tollasiakin lekureita on :) onneks sit on niitä inhimillisimpiäkin, eihän tätä muuten jaksais tehdä! osaatko muuten sanoa, pystyykö valmennuskurssin ohella tekemään töitä? olen ajatellut aloittaa tampereella/helsingissä ensi vuoden marraskuussa valmennuskurssin. tosin en ole sieltä kotoisin, joten joudun ottamaan vuokrakämpän. mietin vaan, et töitä on pakko pystyä tekemään, mut onnistuuko noiden yhteensovittaminen sun mielestä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä valmennuskurssin aikana pystyy töitäkin tekemään, ainakin osa-aikaisesti. Kokopäivätyö ja valmennuskurssi voi olla jo aika haastava yhtälö. Onhan se toki rankempaa, kun työ vie osan ajasta ja etenkin keväällä kannattaa kyllä vähentää tunteja mahdollisimman paljon, jotta energiaa pääsykokeisiin riittää. Aika monet joutuvat tekemään töitä myös pyrkimisen aikana, joten selviydyt varmasti :)

      Poista
  5. Täällä myöskin Sykkeen seuraaja... ja myös lääkikseen hinkuva :) Ajatuksena pyrkiä nimenomaan Helsinkiin.
    Tilanteeni on se, että olen jo perheellinen (2 lasta), yhden akateemisen tutkinnon suorittanut ja työelämässä tätä koulutusta vastaavaa työtä muutamia vuosia tehnyt. Ikää siis 30+. Nyt pitkään unholassa ollut haave lääkiksestä on osin myös omakohtaisten ja lasten sairauksien myötä nostanut päätään ja osin ihan siitä syystä, että nykyinen työ tai ylipäätään koulutusta vastaavat työt eivät enää vastaa käsitystäni myös sisällöllisesti rikkaasta työstä.
    Haluaisin kuulla näkemyksiäsi ensimmäisten vuosien opiskelusta Helsingissä. Miten tiiviitä päivät ovat, onko mahdollisesti ns. vapaapäiviä viikolla, jolloin opetusta tms. ei ole. Kyselen tätä siksi, että asumme n. parin tunnin junamatkan päässä Helsingistä ja tarkoitus olisi, että kokonaisia viikkoja en kotoa olisi poissa, jos se suinkin olisi mahdollista. Tälläkin hetkellä työn puitteissa junalla silloin tällöin Helsingissä käyn ja olen ajatellut, että toki matkat voisi käyttää opiskellenkin. Tosin asuminen Helsingissä onnistuisi myös omalta kohdaltani. Perhe ei tulisi muuttamaan pääkaupunkiseudulle. Jotain pieniä hyvityksiä aiemmasta tutkinnosta varmaan ehkä saattaisin saada...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Rohkea valinta! Ei voi muuta sanoa kuin hienoa, että uskallat tavoitella haluamaasi etkä tyydy nykyiseen ammattiisi. Ensimmäiset kaksi vuotta lääkiksessä ovat aika joustavia. Koulua on kyllä lähes joka arkipäivä, mutta pakollista opetusta on vain (yleensä) 2-4 kertaa viikossa. Pakollisesta opetuksestakin pystyy jonkin verran olemaan poissa tekemällä korvaavia tehtäviä, mutta sen varaan ei kannata laskea. Eli jos olet vapaaehtoisilta luennoilta poissa niin vapaapäiviä tulee myös keskelle viikkoa. Pakollista opetusta ovat mm. pienryhmäopetukset (1-3 krt/vko) ja harjoitustyöt (harvemmin), sekä hyvin pieni osa luennoista. Junalla matkojen kulkeminen on siinä mielessä kätevää, että matkat voi käyttää opiskeluun ja Pasilasta pääsee suoraan bussilla Meilahteen ja uskon, että tämä järjestely onnistuisi ihan hyvin. Valitettavasti tilanne muuttuu prekliinisen vaiheen päätyttyä, jolloin pakollista opetusta on useammin ja päivät pitenevät. En kyllä vielä hirveästi osaa tästä vaiheesta sanoa, kun pääsen vasta ensi vuoden puolella sairaalaan :) Toivottavasti tästä oli sinulle jotain apua!

      Poista
  6. Kiitos todella paljon vastauksesta! Kertomasi perusteella sain kyllä käsityksen, minkä tyyppistä opiskelutahti tulisi varsinkin alkuun olemaan. Tosiaan oma tilanteeni on se, että tämä nykyinen ammatillinen tie tuntuu olevan loppuun kuljettu. Nykyisessä työssäni kaikki pyörii rahan ympärillä, se ei vaan enää jaksa motivoida. Ihmisten auttaminen sen sijaan motivoi! Kuten kerroinkin, sekä omien että varsinkin toisen lapseni sairauksien myötä arvot ovat loksahtaneet paikoilleen ja terveyden merkityksen todellakin ymmärtää. Lämmin kiitos vielä blogistasi, se antaa uskoa tähän varsin hurjaan projektiini. Ja kiitos myös aivan ihanasta, kannustavasta ja valoisasta asenteestasi ja tavastasi vastata - siitä tulee hyvälle mielelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos - tällaisista kommenteista tulee myös todella hyvä mieli! :) Sen vielä lisäisin tähän, että tutkintorakennetta ollaan käsittääkseni uudistamassa jonkin verran, eli pakollisen opetuksen määrä voi muuttua (tai olla muuttumatta). Joitakin kursseja ollaan kai siirtämässä aikaisempaan vaiheeseen, mikä voi tiivistää opiskelua myös preklinikassa jonkin verran!

      Poista