tiistai 19. elokuuta 2014

Hyvästit migreenille

Ajattelin avautua vähän mua ja monia muita koskettavasta ikävästä ja kivuliaasta vaivasta - migreenistä. Oon pikku hiljaa alkanu saamaan tarpeekseni tiputuksessa juoksemisesta ja hukkaan heitetyistä päivistä migreenin takia, joten päätin nyt tosissani tehdä asialle jotain. Herätyksenä toimi terveyskeskukseni loistava lääkäri, joka puhui hyvin suoraan sanoessaan, että migreeni ei ole hallinnassa ja että jopa mahdollista estolääkitystä voisi harkita. Oma reaktioni oli tässä vaiheessa täysin hell no! Silmäni aukesivat kuitenkin sille tosiasialle, että näin ei voi jatkua. Oon huomannut, että saan migreenin herkimmin silloin, kun oon valvonu liikaa (etenkin jos iltaan on sisältynyt alkoholia), stressaantunut tai ollut pitkään auringossa kuumassa ja juonut liian vähän vettä. Tiedän, ettei estolääkitys ole mikään maailmanloppu (siitä on ollut monille todella paljon hyötyä), mutta en vaan näin nuorella iällä millään haluaisi alkaa syömään vielä lisää lääkkeitä, ennen kuin olen kokeillut tosissani vaikuttaa tilanteeseen itse.

Kerron lyhyesti vähän omasta migreenihistoriastani: mulla on ollut sekä aurallisia että aurattomia kohtauksia jo alle 10-vuotiaasta alkaen (nuorena ne oli tosin hyvin harvinaisia). Tyypillisesti kohtaus alkaa pahenevana kipuna ja yltyy pahoinvoinniksi ja usein niin sietämättömäksi, että on vaan pakko mennä päivystykseen, kun kohtaus ei omilla lääkkeillä laukea. Kohtausten väli vaihtelee paljon; joskus uusi migreeni tulee parin viikon päästä, joskus välissä kuluu puoli vuotta. Oon oman sairaushistoriani vuoksi vähän ongelmatapaus migreenin hoidossa ja nyt pääsenkin onneksi ratkomaan ongelmia neurologin kanssa.

Mutta asiaan, tein siis itelleni ihan kirjallisen listan kaikista tunnetuista migreenin aiheuttajista ja merkitsin siihen oman tuntemuksen, kuinka merkittävä tekijä mulle on ollut (luettelinkin niistä pahimmat jo aikaisemmin). Näiden pohjalta muodostin eräänlaisia ratkaisumalleja kuhunkin ongelmaan. En esimerkiksi halua jättäytyä kesällä täysin sisätiloihin karkuun auringonvaloa, vaan huolehdin siitä, että liikun ulkona aurinkolasit silmillä, juon paljon vettä ja käytän tarvittaessa hattua. Toisaalta, jos haluan viettää myöhäistä leffailtaa, niin nukun esimerkiksi päiväunet ja huolehdin siitä, että oon levännyt tarpeeksi seuraavaa päivää varten. Järkytyin hieman siitä, että myös kova urheilu voi altistaa migreenikohtaukselle ja päätinkin panostaa entistä enemmän riittävään lepoon ja syömiseen myös ennen treenejä. Tiivistettynä: jos altistun jollekin isolle riskitekijälle, pyrin eliminoimaan kaikki muut. Alkoholista päätin luopua yhä enemmän, maltilliset annokset ovat ihan ok, mutta mitään kännejä en enää halua vetää, koska seuraavan päivän olo ei todellakaan ole yhden kostean baari-illan arvoinen. Mua ei myöskään harmita mennä baariin selvänä :)

Justin Timberlaken keikka Helsingissä

Pieniä muutoksia, mutta uskon että niillä on paljonkin merkitystä. En oo aikasemmin juuri yrittänyt kiinnittää huomiota näihin asioihin, mikä kyllä kostautui muun muassa viime syksynä (3 migreeniä alle 2 kuukaudessa). En ole poissulkenut tota estolääkityksen mahdollisuutta, mutta mun mielestä turha lääkitseminen ennen käyttäytymisen muutosta on ainakin tässä tapauksessa liian hätäinen valinta. Elämällä mahdollisimman tasaista (joidenkin mielestä tylsää) arkea, on todistetusti ollut positiivinen vaikutus kohtauksien esiintymiseen.

Kärsiikö kukaan teistä lukijoista migreenistä? Jos teillä on jotain vinkkejä jakaa, niin kommentoikaa ihmeessä! :)



15 kommenttia:

  1. Mulla oli aiemmin migreenejä, mutta loppui joskus 17-vuotiaana suunnilleen. Rajuja ne oli, mutta en kyllä ikinä silti joutunut tiputukseen. Käytössä oli silloin semmonen nenäsuihke, joka piti ottaa mahdollisimman aikaisin kun tunsi että migreeni oli alkamassa. Suosittelen testaamaan, jos lääkäri katsoo sulle ton mahdolliseksi!:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se suihke taitaa olla triptaani ja ne on mulle just ongelmallisia, koska mulla on ollut aivoverenkierron häiriö ja sen vuoksi noi on tähän asti olleet kiellettyjen listalla. Toki näistä asioista meen keskustelemaan sinne neurologille, että mikä mun tapauksessa nyt olis parasta :) Kiitos silti vinkistä ja ihana kuulla, että sulla on kohtaukset loppuneet kokonaan!

      Poista
  2. Oho unohtui tärkein eli imigran oli tuote nimeltään.

    VastaaPoista
  3. Mulla on kanssa aika ongelmallinen migreenitausta (pahimmillaan ollut useita migreenipäiviä kuukaudessa, mulla onneksi lääkkeet tehoaa) ja tässä reilun 10 vuoden aikana on tullut kokeiltua monet täsmälääkkeet ja estolääkkeet. Joistakin estolääkkeistä oli vähän apua, joistakin ei, kaikkien kohdalla lopulta totesin haitat suuremmiksi kuin hyödyt. Eikä ajatus säännöllisestä lääkityksestä muutenkaan miellytä tässä iässä. Olen kirjannut kohtaukset kalenteriin ja miettinyt jokaisen kohdalla mahdollisia triggereitä. Varmimpia laukaisijoita itselläni on mm. hormonaaliset vaihtelut ja urheilu. Niihin mulla on auttanut ehkäisyimplantaatti ja urheilun suhteen runsas veden juonti ja lisäsuola ennen urheilua. Lisäksi olen puoli vuotta syönyt Käypähoidon migreenin estoon suosittelemia Q10+B2 -vitamiinia (lääkäri ei ollut siitä kuullutkaan..). Mulla on näiden myötä kohtaukset vähentyneet merkittävästi, tosin ei tietenkään voi olla varma noiden vitamiinien osuudesta asiaan, mutta jotenkin ne ei tunnu yhtä pahalta ajatukselta syödä kuin lääkkeet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitoksia paljon tästä kommentista! Kiva kuulla, että siellä joku joku kohtalotoveri, joka on kokeillut myös noita estolääkkeitä. Mäkin aloin pitämään päänsärkypäiväkirjaa, johon kuvailen kipua ja sen kaikkia ominaisuuksia mahdollisimman tarkasti ja pyrin kirjaamaan myös kaikki särkyä edeltäneet "triggerit" ylös. Ihanan rohkaisevaa kuulla, että olet löytänyt itellesi sopivia ratkaisuja, joilla oot saanut kohtaukset hyvin hallintaan! Valaa uskoa myös muhun, että oon oikealla tiellä :)

      Poista
  4. Täällä kanssa yksi migreenin kanssa elelevä! Itselläni kohtaukset on lähinnä sitä, että päähän särkee ja olo on kuin jyrän alle jääneenä, on ihan pakko levätä useampi tunti, niin voimattomaksi siinä menee. Ikinä en tosin ole oksentanut migreenin aikana. "Tavallisista" särkylääkkeistä ei ole migreeniin hyötyä, vain "oikeasta" migreenilääkkeestä. Niitä olen käyttänyt tablettina sekä nenäsuihkeena, kumpikin ovat olleet toimivia. :) Migreenin kanssa on paljon sama homma kuin sulla, niitä tulee tosi epätasaisin väliajoin.

    Ois kyllä kiva saada joku apu tähän, muukin kuin vain että nukkuu puoli päivää lääkkeiden vaikutuksen alaisena.. toivottavasti löytyy joku ratkaisu molemmille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Mikään ei turhauta enemmän kuin se, että kohtauksesta toipuessa menee koko päivä (mulla välillä kaksikin päivää..). Hyvä, että oot saanu lääkkeistä silti apua! :) Noi kohtauslääkkeet on kyllä munkin tietämyksen mukaan aika tehokkaita, ite en oo vaan niitä voinu vielä toistaseks käyttää.

      Suosittelisin sullekin kyllä sitä päänsärkypäiväkirjan pitämistä! Siitä alkaa kyllä nopeasti bongata kohtauksille altistavia tekijöitä :)

      Poista
  5. Hei! Minulla on ollut migreeni nuoresta lähtien ja täsmälääkkeet (triptaanit) käytössä kohtauksia varten. Kohtaustaajuus vaihtelee elämäntilanteen mukaan; kun on paljon stressiä, tenttiin lukemista, liian rankkaa liikuntaa, verensokerit päässeet tipahtamaan tai parin yön unet jääneet huonoksi, niin kohtaus on melkein varma. Pahimmillaan menee 3-4 päivää toipumisessa, jos ehtii reagoida ajoissa (lääkkeillä ja levolla) niin voi selvitä yhdellä päivällä. Estolääkkeitä kokeiltu useita, nyt löytynyt yksi, joka vähentänyt kohtauksia puoleen entisestä. En luopuisi siitä enää ikinä! :-) Mutta kuten todettu, mahdollisimman tylsä ja säännöllinen elämä olisi varmaankin kaikista tehokkain ratkaisu ongelmaan. Tämä lääkisopiskelu vaan tuppaa yleensä olemaan kaikkea muuta kuin levollista, jotenkin lääkkeiden avulla on välillä vaan mentävä.. Tsemppiä ja jaksamista opiskeluun, toivottavasti löydät toimivan estolääkkeen! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Kiitos kommentista! Taas lisää toivoa siihen, että mullekin löytyy jokin toimiva ratkaisu :) Tottahan se on, että tää ala on vähän haastava sellaisille, joilla on taipumusta stressata ja halua tähdätä korkealle, mutta josko se näiden kiireisten opiskeluvuosien jälkeen rauhottuisi! Kiitoksia tsempistä ja jaksamista myös sinne päin! :)

      Poista
  6. Oi ihana blogi! olen seurannut sinua alusta asti! :) Mutta hei kaikki lääkikseen pyrkivät käykääpäs vilkaisemassa blogini myös mikäli pääsykokeisiin lukujutut kiinnostavat :) medicalme-iida.blogspot.fi

    VastaaPoista
  7. Moikka! Ensinnäkin kiitos inspiroivasta blogista, saan sun blogista aina kummasti voimaa omaan lääkishakuun. :) Mulla on itellä yks haku Kuopioon takana, mutta reilusti jäätiin 10 raakapisteellä hyväksymisrajasta.. :( Oma kotikunta on kuitenkin ihan Helsingin lähellä ja oonkin alkanu tosissaan pohtimaan Helsinkiä seuraavan kevään hakukohteena. Tiedän että pääkaupunkina sinne on kauhea tunku hakijoita, joista monella on ne L:n paperit ja hyvät pohjat lukiosta. Itse en kuitenkaan tähän kategoriaan kuulu, eli koepistekiintiössä sisään mentäisiin. Osaatko kertoa kuinka monta henkilöä HKI ottaa koepistekiintiössä 2015 ja onko se Helsinkiin pääseminen oikeasti niin mahdotonta? Olen myös kuullut että Helsingistä valmistuvilla olisi heikommat kädentaidot, joten kiinnostaisi minkäverran siellä on esim. dissektioita yms. käytännönläheistä opetusta? Ja miten tuo PBL käytännössä toimii, vai toimiiko? P.S sori tää kauhee kyselytulva, en vaan tiedä ketään muuta joka osais näihin mun kysymyksiin vastailla. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! :)

      Lähen nyt purkamaan tätä kyselytulvaa :D En osaa sanoa, kuinka monta koepistekiintiöpaikkaa ensi vuodelle tulee olemaan, se varmaankin selviää, kun uusi hakuopas tulee (yleensä siinä joulun aikoihin). Mulla on sellanen mielikuva, että ainakin omana vuonna suurempi osa sisäänpäässeistä oli koepistekiintiöllä otettuja, mutta tästä en mee yhtään takuuseen! Ja mitä tulee tohon sisäänpääsyn vaikeuteen, niin onhan se valitettavasti niin, että Helsinki on tosi haluttu paikka ja sen takia yleensä vaikein päästä sisään. Vastauksien pisteytys on Helsingin puolella myös yleensä tosi ankaraa. Mutta mahdollistahan se todellakin on! Ja yllättävän iso määrä sisäänpäässeistä ei ole mitään L-paperien kirjoittajia, vaan ihan keskivertolukiolaisia. Tunnenpa pari C-paperitkin saanutta :) Eli sulla on ihan loistavat mahdollisuudet päästä sisään! Itse tekisin lopullisen päätöksen varmaan vasta lähempänä yhteishakua sen pohjalta, mihin omat taidot tuntuvat riittävän. Ole rehellinen itsellesi, äläkä heti mene sieltä, mistä aita on matalin!

      Helsingistä valmistuneiden kädentaidoista en nyt osaa sanoa vielä mitään. Kyllä meillä on mun mielestä ihan reilusti ollut dissejä ja harjoitustöitä, mutta oon itekin kuullut sitä, että toisissa tiedekunnissa käytännönläheistä opetusta on ehkä enemmän tai että se alkaa aikaisemmin. Mutta luotan kyllä Helsinkiläisten osaamiseen ihan täysillä silti :) Meillä on kuitenkin opiskelijoiden vapaassa käytössä taitopajoja, joissa omaa osaamistaan pääsee petraamaan esimerkiksi tikkauksessa, sydämen auskultaatiossa ja laskimoverinäytteen otossa. Obduktioitakin meille on tulossa (ainakin omasta mielestä) ihan riittävästi tän syksyn aikana. Helsingissä teoria on ainakin preklinikassa isossa osassa ja se näkyy kursseilla selvästi, mutta minusta on ainakin hienoa, että luennoimassa on alansa huippututkijoita, vaikka luennot välillä menevätkin "liian syvälle". Klinikassa painotus muuttuu luonnollisesti käytännönläheiseen opetukseen, mutta siitä mulla ei ole vielä kokemusta :)

      Ja PBL:stä oon kirjottanu aikasemminkin, se on mun mielestä hyvä juttu, koska se patistaa lukemaan tasasesti pitkin jaksoa. Toisaalta itseä askarruttaviin kysymyksiin saa vastauksia ja asioista voidaan keskustella ryhmässä. Toki PBL on välillä ärsyttävää, koska aina lukemiseen ei ole varattu tarpeeksi aikaa (esim. 1,5 päivää aikaa lukea 100 sivua neurofysiologiaa englanniksi, ehh..). Koin itse, että PBL tuki omaa oppimista ja helpotti tenttiin valmistautumista, mutta olisin varmasti päässyt vähemmällä lukemisella niistä läpi ilman PBL-tapauksia. Opin kuitenkin paljon, mistä ei ole ikinä haittaa :)

      Tässäpä nyt jotain omia mielipiteitä ja ajatuksia! Toivottavasti näistä on sulle hyötyä :)

      Poista
    2. Joo, sain paljon irti. :) Iso kiitos vielä että vaivauduit vastailemaan. :)

      Poista
  8. Tässä just migreeni kohtaus päällä.. Vituttaa ihan kauheesti mukavaa ku iski eilen ja nyt näin vappuna.. Mulla ei oo estolääkitystä mutta itse syön ketesseä, panadol 1g ja sumatriptaneja ja tässä vähän aikaan sitten juoksin tiputukseen ku omat lääkkeet ei auttanu.. Voin kyllä samaistua ongelmaasi aika paljon. Hyvää vappua! :)

    VastaaPoista