keskiviikko 9. heinäkuuta 2014

I wish someone had told me...

Hip hei ja isot onnittelut kaikille uusille opiskelijoille! Mielettömän urakan ootte tehneet ansaitaksanne paikkanne, joten olkaa ylpeitä itestänne!! :) Mulla kesäloma jatkuu samaan malliin, töitä, treeniä ja laiskottelua sopivassa suhteessa ;) Sijoitin vähäisistä tuloistani IKEAan sen verran, että sain ostettua uuden hyllyn, säilytysrasioita ja seinätarran kotiin. Kasasin hyllyä 4,5 tuntia (kädet ruvella) koko seuraavan yön ja päädyin sen ansiosta seuraavana aamuna tiputukseen migreenin kourissa, mikä mahtava tapa viettää 11 tuntia loman ensimmäisestä hellepäivästä! Onneksi näitä lämpimiä päiviä on luvassa vielä lisää :D

Mutta palatakseni uusiin opiskelijoihin, yksi mun lähipiirin pyrkijöistä lunasti itselleen paikan Helsinkiin ja oonkin tässä nyt innoissani jaellut vinkkejä siitä, mitä prekliiniseltä vaiheelta on lupa odottaa. Inspiroiduin myös mietiskelemään sitä, mitä vinkkejä antaisin itse itselleni nyt, jos voisin palata ajassa takaisin omien opiskelujen alkuun. Jaan niitä nyt vähän teillekin :)

1. Älä stressaa tenttejä liikaa (varsinkaan sitä biokemmaa) - kyllä ne on tehty läpäistäviksi ja uusiminen on oikeesti aika vaivatonta.
2. Uskalla opiskella itsellesi sopivalla tavalla, vaikka se olisikin erilainen kuin muilla. Jos luennoista ei jää mitään käteen, niin käytä se aika vaikka kirjastolla. 
3. Älä vähättele omaa osaamistasi, mutta uskalla tarvittaessa kysyä myös apua.
4. Älä pelkää vääriä vastauksia - virheistä oppii!
5. Ota ilo irti ekoista vuosista - käy tapahtumissa, osallistu, tutustu uusiin ihmisiin ja nauti! 
6. Toisaalta muista myös, että jokainen tapahtuma ei ole pakollinen... 
7. Pyri ostamaan kirjat käytettyinä, edellisen käyttäjän alleviivaukset ovat kullanarvoinen apu silloin, kun ei vaan "ehdi" lukemaan seuraavaa pebaa varten.
8. Muista huolehtia myös vanhoista ystävyyssuhteistasi.
9. Pyri olemaan ajoissa pienryhmäopetuksissa. Vaikka tutor päästäisikin sinut sisään, jatkuva myöhästely alkaa ennemmin tai myöhemmin ärsyttää muita ryhmän jäseniä.
10. Älä koskaan myöhästy kliinisestä opetuksesta!!
11. Tee muistiinpanoja pitkin kurssia - tenttiin lukiessa voit kerrata muistiinpanoista ydinasiat painavan kirjan selaamisen sijaan.
12. Ota se laulukirja edes yksille sitseille mukaan...
13. Älä masennu jos et saa pistareista lähtöpisteitä tenttiin (jos läpipääsy on yhdestä pisteen neljäsosasta kiinni, niin se ansaitseekin mennä uusintaan!)
14. Puheenjohtajana toimiminen on mahdollisuus kuulustella muita, ei suullinen yksilötentti lukualueesta.
15. Joka kurssista löytyy vaikeita ja turhia asioita, jotka kannattaa oman mielenterveyden ylläpitämiseksi suosiolla vaan skipata.
16. Kukaan ei osaa kaikkea!

Izziellä on hyvä asenne! (Kuva: weheartit)
Aurinkoisia kesäpäiviä kaikille!

4 kommenttia:

  1. Moi! Kiitos kivasta blogista!! Tää kuuluu ehdottomasti suosikkeihini.
    Oon hakenut nyt 2 kertaa Helsinkiin yleiselle ja ekalla kerralla jäi paljosta kiinni, nyt toisella aika pienestä. Mitä sanoisit, että monennella kerralla ovet yleensä aukeaa? Onko kolmannella yrityksellä pääsy "noloa"? Mikä on alfojen keski-ikä suunnilleen? Tunteeko 22-vuotias fuksi itsensä liian vanhaksi?

    Kiitos, jos viitsit vastata. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! :)

      Keskimäärin ovet aukeavat toisella tai kolmannella yrittämällä, joten siinä ei todellakaan ole mitään noloa! Eikä me mitenkään muutenkaan olla vertailtu sisäänpääsyä sen kummemmin. Tunnen ihmisiä, jotka on hakeneet jopa 5 kertaa ennen kuin ovat saaneet opiskelupaikan, eikä siinä ole mun mielestä mitään hävettävää - päinvastoin mun mielestä se osoittaa sinnikkyyttä ja rohkeutta, että uskaltaa hakea uudestaan monta kertaa! 22 vuotias fuksi ei ole todellakaan mikään vanhus!

      Poista
  2. Hei, lueskelin tässä taas kerran tän sun blogin läpi, oli nimittäin ihan eri näkökulma nyt kun tietää ett hakuajat ovat ohitse! Mitä nyt aiemmin olen lukenut tekstejäsi nii tietenkin kiinnittänyt enemmän huomiota hakemiseen liittyviin asioihin, ja opiskelu lääkiksessä on tuntunut kaukaiselta, vaikkakin on kyllä ollut myös motivoivaa lukea siitä. :) mutta nyt ihan innolla luen kaikkea mikä kertoo mitä on luvassa! Pääsin siis opiskelemaan nyt Tampereelle.
    Mulla ois kaksikin kysymystä, ensimmäisenä että haluatko/voitko kertoa enemmän työstäsi henkilökohtaisena avustajana? Oon joskus nähnyt ilmoituksia, että niitä haetaan.. Millaista työ on ja koetko sen olevan hyödyksi lääkiksessä?
    Entäs, miten opiskelukaverisi ovat suhtautuneet bloggaukseesi? Pidän blogia, ja olen harkinnut sen jatkamista nyt opiskelunkin ohessa, mutta mietittyttää että mitä kaikkea lääkisjutuista ylipäätään saa kirjoittaa blogiin, ja miten muut suhtautuvat jos saavat tietää minun kirjoittavan sitä. :)
    Sulla on aivan ihana blogi, ehdottomasti yksi lemppareistani, ja tämä auttoi minua hurjasti kun aloitin lukemisen ja senkin aikana! Alunperin oikeastaan sain aloitettua, kun eksyin mm tänne ja luin noita vinkkejä hakijoille ym hakemisaiheisia postauksia. En tiedä miten aikaisin muuten olisin saanut aloitettua jos en olisi tammikuussa eksynyt nettiin :) voisi melkein sanoa, että sinua on kiittäminen siitä että päsin lääkikseen! Eli kiitos! Odotan innolla postauksiasi ensi vuodelta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! :)

      Ihan ensimmäisenä onneksi olkoon opiskelupaikasta!! Mahtava suoritus, oottelet jo varmasti into pinkeenä syksyä ja opiskelujen alkua :) Ja kiitos kauheasti, ihana kuulla tällaisia kehuja!

      Mutta asiaan, oon ite tykänny tosi paljon tästä kesätyöstä henk. koht. avustajana, mutta oon kuullu monilta myös paljon huonoja kokemuksia toisista firmoista, joten työssä viihtyminen riippuu varmasti paljon siitä, mihin pääsee töihin. Koulun ohelle tällainen työ on kuitenkin ihan passeli, koska vuorot on monesti aika lyhyitä niin lukemisellekin jää kivasti aikaa. Ite en oo tehny näitä hommia kuin kesäisin, koska valmennuskeskuksella tutorointi ja käsipallo on vieny multa sitä potentiaalista työaikaa. Voin lämpimästi suositella avustajana toimimista kaikille lääkisopiskelijoille, oon työssäni päässyt näkemään hyvin läheltä arkea sairauksien ja liikuntarajoitteiden kanssa, lisäksi harjoittelen vuorovaikutusta jatkuvasti asiakkaiden kanssa ja oonkin kokenut, että tämä työ on vaikuttanut positiivisesti kykyyni kohdata uusia ihmisiä. Samalla oon oppinut arvostamaan lähi- ja sairaanhoitajien työtä ihan uudella tavalla. Merkityksellistä mulle on ollut myös se, että koen tekeväni jotain hyvää ja oikeasti hyödyllistä ja paitsi että asiakkaani arki helpottuu, saan myös itselleni hyvän mielen :) Mutta kannattaa muistaa kohtuus kaikessa, työ voi käydä hyvinkin raskaaksi jos ei muista huolehtia myös omista tarpeistaan. Pitää muistaa, että se on kuitenkin vain työpaikka muiden joukossa, etkä voi ottaa kaikkia asiakkaan omia murheita omiksesi!

      Kaverit on suhtautuneet bloggaamiseen vain positiivisesti! Monet ei tosin edes tiedä, että mulla on blogi :D Aina välillä joku eksyy tänne ja kommentoi koulussa sitten jotakin siihen liittyvää. En oo koskaan saanut mitään negatiivisia kommentteja, joten jatka ihmeessä bloggaamista, mikäli vain haluat!

      Tsemppiä alkaviin opintoihin, tuleva kollega :)

      Poista