torstai 8. toukokuuta 2014

Freedom

Tänään oli ensimmäinen päivä Haartmannin kliinisteoreettisella puolella. Nyt mä olen siis siirtynyt tähän puolen vuoden vaiheeseen, joka ohjaa kliinisiin opintoihin. Fiilis on aivan loistava (lukuunottamatta sitä, että oon vuosisadan flunssassa... Niin tyypillistä!) ja olo on jotenki hieman epätodellinen. Preklinikka tuntuu olevan niiiiiin kaukana, vaikka kanditentti oli vasta eilen :D Oli muuten vähän outoa toissapäivänä, kun lopetin lukemisen siinä viiden aikoihin ja olin kotona ihan ihmeissäni et mitä ihmettä mä nyt teen tän illan :D Kävin vanhempien kanssa kävelyllä ja sit kotona kattelin telkkaria ihan ihmeissäni ("siis mä voin ihan oikeesti nyt vaan istua ja katsoa tän ohjelman, eikä mulla oo mikään kiire tehdä jotain muuta"). Oli vaikeeta vaan istuu löhöömässä, kun on tottunu lukemaan joka päivä. Surullista, täytyy myöntää.

Pari sanaa kanditentistä: ensinnäkin, sitä ei kannata jännittää liikaa! Tottakai se on iso tentti, joka täytyy läpäistä siirtyäkseen neljännelle vuosikurssille ja muodostaa puolet prekliinisen vaiheen arvosanasta, joten sinänsä on ihan ymmärrettävää, että se pistää herkimpien (kuten mun) pasmat ihan sekaisin! Todellisuus on kuitenkin sitä, että kaikkea ei vaan voi osata ja tentissäkin täytyy olla niitä vaikeita kysymyksiä, jotka todella erottelee jyvät akanoista, suurin osa kysymyksistä on kuitenkin aika selkeitä. Toisilla käy parempi tuuri kysymysten kanssa ja sitä on turha itkeä jälkikäteen. Olin ite ottanu jo etukäteen sellasen asenteen, että teen parhaani ja toivottavasti pääsen läpi (vielä ihan hyvin pistein) jotta ei tarvitse uusia. Kyllä muakin harmitti, kun vastaan osui pari kysymystä, joihin en osannut hirveän hyvin vastata, mutta se on elämää! Jos multa nyt sen takia tippuu arvosana hiukkasen, niin sitten on voivoi. Yhtään tehtävää en kuitenkaan jättänyt tyhjäksi, joten voin ainakin sanoa yrittäneeni parhaani!

Kuva
Toisekseen, kannattaa jo etukäteen hyväksyä se, että loistaakseen kanditentissä on työtä tehtävä opiskelujen alusta alkaen tunnollisesti, lukea armottomasti ja aloittaa valmistautuminen hyvissä ajoin. Jokainen voi itse miettiä haluaako nähdä niin paljon efforttia yhden arvasanan eteen, joka ei tulevaisuuden kannalta merkitse juuri mitään. Suurin osa opiskelijoista on pienestä pitäen tottunut olemaan luokan parhaimmistossa ja vetämään kokeista puhtaasti kiitettäviä ja jopa erinomaisia arvosanoja. Taisin itekin saada joskus yläasteella uskonnon kokeesta 10++ ja ala-asteella masennuin syvästi, jos sain matikan kokeesta alle 10 (mikä muuten tapahtui vain kerran ja silloinkin numero oli 9 1/2 :D). Toisille voi olla hyvinkin rankkaa luopua tästä "priimuksen" leimasta ja hyväksyä se, ettei aina olekaan paras. Näitä asioita on hyvä pohtia jo siinä vaiheessa, kun hyväksymiskirje kolahtaa postiluukusta ja asettaa itselleen sellainen tavoite, joka itselle riittää. Mulle se tavoite oli päästä kaikista preklinikan tenteistä läpi ilman uusintoja ja saada joka tentistä mieluiten vähintään 18 pistettä. Suurimmalta osin tää tavoite on toteutunut ja oonkin itsestäni hyvin ylpeä sen suhteen :)

Kolmanneksi, muistakaa se, että on muitakin keinoja menestyä lääkiksessä kuin vetää täysiä pisteitä joka kokeesta. Sosiaalisten taitojen merkitystä ei voi riittävästi korostaa tässäkään vaiheessa! Lääkiksessä (ja yliopistossa yleensä) on mahdollista osallistua vaikka mihin toimintaan ja rohmuta vastuutehtäviä mielin määrin, joiden hyöty ei välttämättä piile opiskelussa vaan elämässä yleensä. Ryhmätyöskentelytaidot, sosiaalisuus, toisten huomioon ottaminen, rehellisyys ja luotettavuus ovat kaikki hyvän lääkärin ominaisuuksia, joiden harjoittelu vaatii omaa aktiivisuutta ja harjoittelua. Aina ei siis tarvitse potea huonoa omatuntoa siitä, jos skippaa luennon muiden menojen vuoksi! Oon jo ajat sitten havainnut oman parhaan puoleni, joka on ehdottomasti vuorovaikutus muiden kanssa. En oo niin kirjaviisas kuin monet opiskelijakaverit, tykkään mieluummin kysyä apua ja opin sitä kautta. Kanditentissäkin osasin vastata pariin väittämään sen takia, koska oltiin kavereiden kanssa käyty niitä läpi ja olin kuullut asiaan hyvän muistisäännön!

Tajusin muuten nyt, että en oo tainnu kunnolla selittää sitä, minkälainen kanditentti tosissaan on. Eli, kyseessä on viralliselta nimeltään prekliinisen vaiheen loppukuulustelu, joka on tällä hetkellä käytössä vain Helsingissä, mutta tulee ilmeisesti ainakin Turkuun ensi vuonna (ainakin tällaisia huhuja oon kuullut!). Siihen tentitään kaikki prekliinisen vaiheen kurssit uudestaan samassa paketissa. Lukemista on useampi tuhat sivua, joten tehtävää riittää :D Pisteistä puolet tulee esseekysymyksistä (yhteensä 8 kpl) ja puolet väittämistä (150) ja kokonaispistemäärä on siis 300 pistettä. Läpipääsyyn vaaditaan puolet pisteistä ja lisäksi kaikki prekliinisen vaiheen kurssit täytyy olla suoritettuna hyväksytysti. Väittämissä arvostelu on sama kuin ennenkin, eli oikeasta vastauksesta piste ja väärästä miinus (en osaa sanoa = 0p). Kuulostaa pahalta, mutta kyllä siitä ihan oikeasti selviää hengissä :) Uusintoja on sitten useampi kappale, joista ensimmäinen on jo juhannuksen jälkeen.

Nyt meillä on enää 3 viikkoa jäljellä tätä patologian johdantokurssia ja sit alkaa kesäloma!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti