torstai 17. huhtikuuta 2014

Hyvästi preklinikka

Tätä hetkeä on odotettu oikeastaan sisäänpääsystä alkaen ja nyt se on vihdoin täällä. Vieläkään tää asia ei ole ihan uponnut kaaliin, mutta kai se on uskottava. Mulla oli eilen tän vuoden viimeinen jaksotentti. Preklinikka on oikeasti ohi!!

Tän hetken fiilis:

Klinikka kutsuu!!!!
Parasta tässä on myös se, että pääsin RuoRan tentistä läpi (vieläpä ihan hyvin pistein) vaikka kuumottelin sitä tosi paljon, koska olin parista mun vastauksesta ihan super epävarma... Mut ilmeisesti ne meni sit kuitenki ihan oikein! :) Meillä alko eilen 3 viikon lukuloma kanditenttiä varten ja sit kanditentin jälkeen on vielä patologian johdantokurssi ja sit alkaakin kesäloma! Sain myös mun patskun kirjan eilen ja se näytti kyl melkoselta pakkaukselta... Muutenkin monet sanoo, että kolmosen syksy on lääkiksen rankinta aikaa, auts! No kohtahan se nähään pitääkö huhut paikkaansa ;)

Joka tapauksessa, aattelin nyt tän hienon hetken kunniaks muistella vähän mun tokaa vuotta lääkiksessä. Yleisesti vois sanoa, että toka vuosi meni hurjan nopeesti ja oli paljon kiinnostavampi kuin eka vuosi! Lukualueet kasvoi ja työtahti kiihtyi, mutta toisaalta kaikki opittu painui tehokkaammin myös mieleen. Mutta palataas aikojen alkuun, eli kesään 2013...



Kesällä me lähettiin lääkistyttöjen kanssa mökille viikonlopuksi, grillattiin, saunottiin ja pelattiin korttia ja kaikenlaista kivaa. Oli tosi kiva viikonloppu! Toivottavasti ollaan menossa tänä kesänä uusiks :)


Heinäkuussa mun poikaystävä lähti armeijaan ja sitä ennen vietettiin mahollisimman paljon aikaa tietysti yhessä! Tää kuva on otettu Suomenlinnasta about viikkoa ennen lähtöä :) Tääkin oli oikeen kiva (ja kuuma!) päivä. Muuten vietinki kesää töissä ja mökillä. Mulla ei niin kauheesti ollu työvuoroja kesällä, mikä sopi mulle tosi hyvin, koska olin kuitenki tehny koko vuoden sitä tutorointia valmennuskurssilla, niin olin saanu rahaa säästöön jo ennen kesää. Lomailu teki kieltämättä tosi hyvää rankan kevään päätteeks!


Syksy alko neurofysiologian kurssilla ja voi mitä tuskaa se oikeesti oli! Lukualue sellaset 800 sivua, joista ties kuin monta kappaletta itsenäisesti ja kaikki ne tumakkeet ja hermoradat mitä siellä menee, ei jessus sentään.. Oon edelleenki aivan onnellisesti pihalla koko kurssista :D Tentistä mentiin kuitenki läpi, vaikkakin hyvin nihkeesti.


Neuron jälkeen alko mun ehdoton lempikurssi - sydän, verenkiertoelimistö ja munuainen! Tykkäsin erityisesti siitä, kun päästiin tutkimaan  sydämiä itse ja harjoittelemaan sydänäänien kuuntelua Harvey-opetusnukella. Käytiin kans risteilemässä uusien alfojen kanssa ja järkkäiltiin tietysti huippuhyvät toogabileet! Vuosi loppu kivasti rentoon erilaisia mikrobilääkkeitä käsittelevään kurssiin ja lomalla lähdettiin hyvillä mielin :)


Lähetiin O:n kanssa myös spontaanille rentoutuslomalle Teneriffan lämpöön!


Uus vuosi ja uudet kujeet! Koulu jatku hengityselimistöä käsittelevällä kurssilla. Päästiin tekemään spirometriaa, mikä oli hauskaa! Muutenki koko kurssi oli aika kiva, jotenki sopiva alotus opiskeluun. Tentin happo-emäs -tehtävä tuotti jonkin verran päänvaivaa (pähkäilin sitä joku 40 minuuttia :D) mutta loppujen lopuks sain sen tehtyä ihan hyvin! Kävin muuten viime viikolla hakemassa kaikki vanhat tentit talteen, niitä on aika hauska katella näin jälkeen päin. Täytyy kyl sanoa, et jotku tarkastajat on aika tiukkoja pisteiden kanssa! Mua vähän huvitti yks tehtävä, missä piti piirtää mm. keuhkoputken läpileikkausta ja erilaisia soluja ja olin mun mielestä kyllä laittanu kaiken tarvittavan sinne ja piirtäny kuvatkin oikein, mutta joka kohasta oli otettu silti yks miinus pois pisteistä :D Eikä tietenkään mitään perusteluja! Ois voinu edes kirjottaa siihen sitten, että mitä sieltä oikeen puuttu...


Ruoansulatus ja ravitsemus -kurssilla meijän piti pitää ravintopäiväkirjaa ja analysoida se. Piti keskittyä mm. tärkeiden vitamiinien ja kivennäisaineiden, kuidun ja energian saantiin. Lisäksi piti katsoa rasvakoostumusta ja muuta kivaa. Ensin olin ihan ärsyyntyny tosta tehtävästä (koska tehtäväähän ei toki oo vielä tarpeeksi..) mutta loppujen lopuks olin tosi tyytyväinen, että meidän piti tehdä se! Nyt sain nimittäin konkreettista tietoa omasta ruokavaliosta ja olin itse ainakin tyytyväinen tuloksiin. Suolan saanti oli oikeastaan ainut, johon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Oon tän kokeilun jälkeen tehny entistä enemmän tietoisia valintoja ruokakaupassa ja pyrkinyt syömään monipuolisesti, joten ei siitä ainakaan haittaa ole ollut!

Mmmm....
RuoRan jälkeen viimeisenä jaksona oli endokrinologia ja genitaalit. Varsin kiva kurssi tääkin, loppujen lopuksi aika vähän luettavaa ja asioista monet oli jo ennestään tuttuja. Kuitenkin väsymys on tasasesti painanu koko opiskelujen ajan ja välillä tuli sellasia päiviä, että oli pakko vaan jäädä nukkumaan pidempään ja skipata luento. Rakastan tätä alaa, mutta joskus on vaan henkisesti aika rankkaa, kun monet asiat tuntuu kasaantuvan päälle. 

Klinikka.. Tuntuu ihan hullulta et kohta mä oikeesti heilun siellä sairaalassa, takki päällä ja stetari taskussa. Päivät tulee pidemmiksi ja pakollinen opetus lisääntyy, eli toisin sanoen koko mun opiskelurytmi menee uusiks! PBL on nyt ohi ja tilalle tulee uudenlaista pienryhmäopetusta. Klinikka on mulle silti vielä aika mysteeri, vaikka oon kovasti yrittänykin selvittää mitä kaikkea siellä tulee vastaan.

Syksyllä on kuitenki vielä edessä muutaman kuukauden "siirtymäriitti" jolloin käydään läpi patologiaa, bakteriologiaa ja virologiaa jne. Kaikki motivaatio on nyt tarpeen syksyä varten, joten aion jatkaa tätä klinikkaihkutusta koko kesän ja nähdä paljon vaaleanpunaisia päiväunia, joissa viiletän pitkin sairaalan käytäviä crocsit jalassa ja valkosen takin helmat hulmuten :D

Nyt vielä se kanditentti läpi...


Lukutsemppiä myös kaikille pääsykokeisiin valmistautuville!!

12 kommenttia:

  1. Ton kuvittelemisen, että viilettää sairaalan käytävillä lääkärin näkösenä, luulisi olevan erittäin hyvä motivaattori :D Ainakin itseäni se motivoi varmasti, kunhan muutaman vuoden päästä sinne lääkikseenkin pääsee hakemaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo se todellakin toimii! Myös pyrkimisvaiheessa ;D suosittelen!

      Poista
  2. Moi!
    En tiedä onko tätä kysytty sata kertaa ennenkin, mutta mistään en löytäny vastausta.. Siis, riittääkö pelkkä valmennuskurssi jos en ole suorittanut lukion kursseja? Olen opiskellut biologiaa tarvittavat viisi kurssia, mutta fysiikkaa ja kemiaa vain yhdet pakolliset kurssit. Onko valmennuskurssin opetus niin kattavaa että valmennuksen jälkeen hallitsisin kemian ja fysiikan taidot niitä muualla (esim. iltalukiossa) suorittamalla, vai onko opetus ainoastaan ns. kertavaa eikä siten riittävää?
    Kiitos vastauksestasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heipähei! Tää riippuu hyvin paljon siitä, millaselle valmennuskurssille osallistuu! Jos valitsee monta kuukautta kestävän kurssin (niinkuin minä) niin aikaa omaan opiskeluun jää riittävästi ja asioiden omaksumiseenkin jää aikaa! Mulla oli samanlainen lähtöasetelma kun sulla ja pärjäsin oikeen hyvin ilman mitään lisäopintoja. Tein pari kurssia aikuislukiossa, mutta totesin aika pian ettei se ookaa mun juttu, joten käytännössä selviydyin ilman muuta opetusta kuin valmennuskurssi :) työtä ja aikaa se vaatii, mutta täysin mahdollista päästä sisään! Eipä siitä varmaan haittaakaan oo, vaikka käviskin iltalukion kursseilla :) tsemppiä!!

      Poista
  3. oon vähä kateellinen, ei enää ikinä pebaa... :D t. tuleen hyvin kyrpintynyt alfa-nina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahahaha voi Nina! :D Tsemii vaa, kohta se on ohi!!

      Poista
  4. Moi!

    En ymmärrä, että miten löydän sun blogin vasta nyt! :) Itsekin mahdollisesti alan opiskella lääketieteellisessä tänä syksynä tuolla länsinaapurissamme, ja tätä blogia lukiessa into alkaa vihdoin opiskella unelma-ammattiin on kasvanut vielä enemmän kun tietää vähän opiskelusta! :) Miten muuten käytännössä erikoislääkäriksi pääsy tapahtuu? Mulla on jäänyt vähän hämärän peittoon, että missä vaiheessa haku tapahtuu ja miten... :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että oot saanut opiskelumotivaatiota! :) Täytyy nyt tunnustaa, että noi erikoistumisasiat on mullekin vähän hämärän peitossa... :D Mutta jos oon ymmärtänyt oikein, niin valmistumisen jälkeen täytyy työskennellä terveyskeskuksessa vähintään 9 kk ennen erikoistumista. Erikoistumaan haetaan haluamaansa ohjelmaan ja joissakin ohjelmissa on yhteinen alkutaival, jonka jälkeen jokainen ala eroaa omakseen. Haku tapahtuu kuitenkin vasta valmistumisen jälkeen, joten ei tarvitse stressata sitä, mihin haluaisi erikoistua :)

      Poista
  5. hihiii voiku mentäis ens kesänä uudestaa mökille=) oli kivaa! t-. hanna<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä!! Oli huippua, etenki ku käytiin jätskillä siel rannassa! Parasta <3

      Poista
  6. Moi! En tiiä, tuutko ikinä ees näkemään/vastaamaan tähän kysymykseen mutta laitan sen tänne silti:
    Eli mun unelma ois päästä lääkäriks tai kirurgiks, mutta en usko että mulla ois mitään toivoa edes päästä opiskelemaan sellaiseksi, koska muaa pelottaa noi pääsykokeet ja tentit igan älyttömästi. Niihinhän pitää lukea varmaan jotain tuhat sivua, enkä usko että mulla riittäis jos kerran sen vaan lukisin. Eli mistä sä löydät motivaatioo lukea niin hirveesti kun sä nyt luetkaan?
    Ja sitten vielä maailman tyhmin kysymys: jos ei pääse ykköshakukerralla sisään, nii pitääks sitten vaan venailla seuraavaa kertaa ja hakea uudestaan, vai miten tää oikein toimii?

    t. Lääkäriksi haluava

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Tenttejä on ihan turha pelätä, onhan meillä toki paljon opiskeltavaa, mutta harvoin sitä luettavaa nyt ihan tuhatta sivua on :) Ja opiskelutapoja on muitakin kun vain lukeminen, esim. anatomiaa opiskellaan lähinnä kuvien avulla, mikä on suht kivaa! Pääsykokeeseen joutuukin sitten tekemään vähän enemmän duunia, mutta aikaa valmistautumiseen voi käyttää just sen verran kuin itse tarvii! Sielläkin painopiste on enemmän asioiden ymmärtämisessä, eikä niinkään ulkoaopettelussa ja mä ainakin käytin isoimman osan valmistautumisesta laskemiseen, joka ei oo niin väsyttävää kuin lukeminen (mun mielestä ainakaan). Mutta jos lukeminen ei nappaa ollenkaan niin kannattaa tietysti miettiä, että onko valmis tekemään niin paljon työtä opiskelupaikan eteen, jossa opiskelu vaan jatkuu! Mulla motivaattorina toimii yksinkertaisesti se halu päästä sinne klinikkaan ja osata ne asiat hyvin :) En keksi mitään, mitä tekisin mieluummin kuin tätä (toisaalta ei nyt joku ura kansainvälisenä huippu-urheilijanakaan kuulostais yhtään pahalta :D) ja se potkii mua eteenpäin! Lisäks meillä on koulussa niin kivoja ihmisiä, joiden kanssa voi purkaa ahdistusta ja ärsytystä ja siks mulla on siellä vaan todella hyvä olla :)

      Jos ekalla kerralla ei pääse sisään niin sitten vaan ensi vuonna uudestaan sama juttu! Onhan se ikävää joutua oottelemaan koko vuosi, mutta ehtiihän siinä tehä vaikka mitä muuta, käydä töissä ja lomailla tai lähteä vaikka ulkomaille reissaamaan!

      Poista