perjantai 28. maaliskuuta 2014

Valmennuskurssit - Yay or Nay?

Sain tosi hyvän vinkin postausaiheeksi, nimittäin valmennuskurssin kannattavuus lääkikseen pyrkiessä. Tää on yks niistä ikuisuuskysymyksistä, jotka tulee vuosittain esiin. Kannattaako valmennuskurssille mennä? Mikä kurssi on paras? Onko siitä hyötyä? Auttaako valmennuskurssi minut sisään?

Valmennuskursseista on tullut melkoinen bisnes. Vuosittain yhä useammat maksavat jopa tuhansia euroja kursseista, jotka sisältävät materiaaleja, opetusta ja harjoituskokeita, mahdollisesti myös pienryhmäopetusta tai tutorointia. Kurssien kannattavuudesta käydään jatkuvasti kovaa keskustelua. Toiset ovat ehdottomasti sitä mieltä, että nykypäivänä valmennuskurssin käyminen on lähes välttämättömyys, mikäli mielii saada paikan yliopistosta. Polttopisteessä ovat erityisesti oikis, kauppis ja lääkis. Myös pääsykokeiden tekijät tekevät parhaansa eliminoidakseen valmennuskursseilta saatavan hyödyn, mikä ilmenee esimerkiksi aineistopohjaisten tehtävien lisääntymisenä ja kokeiden joskus jopa radikaaleilla uudistuksilla.


Kuva
Suurin osa ihmisistä, joiden kanssa oon aiheesta puhunut, edustavat samaa populaatiota kuin minäkin eli valmennuskurssin käyneitä. Kuitenkin vuosittain sisään pääsee myös opiskelijoita, jotka eivät ole käyneet minkäänlaista kurssia. Ei voida siis sanoa, että valmennuskurssi olisi pakollinen edellytys sisäänpääsylle. Mutta onko siitä hyötyä? 

Minulla on asiasta oikeastaan kaksi mielipidettä:

1) Valmennuskurssi antaa sinulle eväitä ja apua matkallesi kohti pääsykoetta, MUTTA on sinusta itsestäsi kiinni, käytätkö mahdollisuuden hyväksesi.
2) Valmennuskurssi ei takaa sisäänpääsyä, sillä se ei tee työtä puolestasi. Eli istumalihakset penkkiin ja nenä kirjaan.

Kerron vähän omasta historiastani valmennuskursseihin liittyen. Kävin kaksi vuotta sitten Valmennuskeskuksen pitkän syyskuussa alkavan kurssin. Valitsin kurssin kuulemieni suositusten perusteella ja sain sen itseasiassa isovanhemmiltani yo-lahjaksi (se osoittautuikin parhaaksi lahjaksi kaikista!). Kurssi maksoi paljon, muistaakseni noin 3000€, mikä on kauhea summa alle vuoden opetuksesta, kun kurssia oli kuitenkin vain 2-3 kertaa viikossa! Mutta korkeassa hinnassa oli puolensa: opetus oli laadukasta ja opettajat hyvin kokeneita, sekä se toimi motivaattorina olemaan läsnä tunneilla. Kurssi auttoi minua aikatauluttamaan omaa lukemista ja seuraamaan edistymistä, mikä vähensi stressiä. Asiantuntevat opettajat osasivat (ja halusivat!) auttaa vaikeissa asioissa ja sain kysymyksiini vastauksia. Kurssimateriaalit olivat kattavat ja sain niistä apuja myös pääsykokeessa.

Voin siis sanoa hyötyneeni kurssista. Se kuitenkin edellytti muutamaa asiaa:

1) Olin läsnä (vain paria poikkeusta lukuunottamatta) jokaisella opetuskerralla
2) Olin aktiivinen kysymällä kysymyksiä, keskustelemalla opettajien kanssa, tekemällä kotitehtävät ja keskittymällä opetukseen
3) Tein suurimman osan työstäni itsenäisesti lukemalla ja laskemalla.


Monet tuntuvat lähtevän kursseille sillä asenteella, että siellä istuminen riittää sisäänpääsyyn tai että opettajat antavat jotain pomminvarmoja vinkkejä pääsykoetta varten. Asia ei kuitenkaan ole ihan näin yksinkertainen. Kurssi voi antaa omaan opiskeluusi lisäboostia ja motivaatiota, sekä auttaa organisoimaan lukemista. Se ei ole vakuutus opiskelupaikan saannista.

Kuva
Valmennuskurssin käyneenä on mahdotonta sanoa, miltä olisi tuntunut valmistautua kokeeseen täysin omin neuvoin. Todennäköisesti en olisi pärjännyt siinä kovin hyvin, sillä pohjatietoni fysiikkaan ja kemiaan olivat niin olemattomat. Olenkin kiitollinen siitä, että sain mahdollisuuden osallistua kurssille. Olen monesti miettinyt sitä, miten olisin toiminut seuraavana vuonna jos en olisikaan päässyt sisään. Todennäköisesti olisin lukenut itsekseni koko kevään ilman mitään kurssia, sillä asiat olisivat olleet tuttuja jo etukäteen. Välillä tuntuukin siltä, että monet osallistuvat kursseille vain siinä pelossa, että ilman kurssia olisi jotenkin vaikeampaa päästä sisään. Itse en usko siihen. Jos asiat osaa riittävän hyvin pärjätäkseen itse ja osaa aikatauluttaa lukemistaan järkevästi (tekemällä jonkinlaisen suunnitelman), en näe mitään syytä sille, miksei pärjäisi yksin. Vertaistuki ja vaihtelu ovatkin sitten jo toinen juttu, mutta niitäkin on mahdollista hankkia muualta kuin valmennuskurssilta.

Mistä sitten tietää, että mihin kurssiin kannattaa rahansa sijoittaa? Paras vinkki on kysellä puskaradiosta, sillä kurssilaisilta saa kaikkein parhaiten palautetta siitä, mikä kurssilla toimii ja mikä ei. Kukaan ei halua maksaa monta tonnia surkeasta opetuksesta tai liian helpoista harjoituskokeista. Kannattaa tutustua kurssitarjontaan ajoissa ja monipuolisesti, sekä selvittää kaikki tarvittava jo etukäteen.

Kaikilla ei kuitenkaan ole varaa kalliisiin kursseihin ja sikäli ymmärrän myös kurssien vastustajia. Kävin huvikseen lukemassa pari nettikeskustelua aiheesta ja järkytyin joistakin kommenteista ihan kunnolla! Siellä haukutaan ihan avoimesti valmennuskurssilta sisäänpäässeitä rikkaiden lapsien hemmotelluiksi kakaroiksi, jotka eivät osaa opiskella ilman kursseja ja huudellaan kommentteja "mitä rikkaampi sitä tyhmempi". Ööh, menikö multa nyt jotain ohi ja pahasti vai mistä lähtien kaikki valmennuskurssin käyneet ovat olleet miljonäärejä? :D Kyllä niitä kursseja löytää edullisemminkin ja tilaamalla parilla sadalla esimerkiksi materiaalit ja jonkin koepaketin, pääsee jo tosi pitkälle! Jos on samanlainen pyrkijä kuin minä, eli lähes ilman minkäänlaisia pohjatietoja, niin on hyvin vaikeaa päästä sisälle ilman minkäänlaista opetusta. Sitä voi pitää panostuksena tulevaisuuteen :) Mutta tiedän kyllä, että kursseilla on myös niitä ihmisiä, jotka raahautuvat ehkä kerran parissa viikossa opetukseen, vaikka vanhemmat maksavat itsensä kipeiksi kurssista. Se ei ole oikein, mutta omapahan on häpeänsä.

Kuva
Hehe, tähän aikaan mun huumori on taas vähän mitä on :D Pääpointti kuvassa oli nyt se, että vaikka ei aina onnistuisikaan pääsykokeessa (kurssin avulla tai ilman), niin elämä jatkuu siitä huolimatta! Omia epäonnistumisiaan kannattaa analysoida ja ottaa niistä opiksi.

8 kommenttia:

  1. Voi että, olipa kiva postaus! :) tiedätkö sä muuten mitään siitä mahdollisesti tulevasta ensikertalaiskiintiöstä? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Valitettavasti en tiiä siitä oikeen mitään sen enempää kuin muutkaan! :/

      Poista
  2. mitä kaikkia aineita luit ja monta kurssia lukiossa? kemiaa, fysiikkaa ja biologiaa? aijon lukea kaikki kurssit ja itselläni on vain lyhyt matematiikka. Luulen pärjääväni ilman pitkää, mutta kaikki koko ajan huomauttelee kuinka vaikeaa ja mahdotonta on ilman pitkää matematiikkaa! mitä sinä olet mieltä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oon kirjotellu näistä mun opinnoista paljonki aikasemmin (esim. suositut tekstit -palkissa on toi "This is how I did it" missä kerron omasta pyrkimisestä jne) niin vastaan nyt vaan lyhyesti tähän :) Lukiossa luin kaikki bilsan kurssit (BI1-BI5) ja pakolliset fyssat ja kemmat (FY1 ja KE1). Luin kemian ja fysiikan välivuotena valmistumisen jälkeen. Pitkä matikka ei missään nimessä oo mikään vaatimus lääkikseen! Oon ite kyl lukenu matikan pitkänä, mut kirjotin siitä vaan C:n ja oon ihan varma et olisin pärjänny pyrkiessä ihan yhtä hyvin lyhyelläkin matikalla. Matikka täytyy toki hallita, jotta selviää laskuista, mutta tehtävät ovat matemaattisesti monesti aika samantyylisiä, joten riittävän tason oppii kyllä nopeasti :)

      Poista
  3. Pääsin lääkikseen ensi yrittämällä ilman valmennuskursseja. Luin lukiossa pitkän matematiin, biologian, fysiikan ja kemian, joten minulla oli jo ennestään hyvä laskurutiini. Keväällä kertailin sitten paljon ja laskin kaikkia mahdollisia laskuja. Olen sitä mieltä, että lääkikseen voi hyvin päästä ilman valmennuskurssia, mutta se vaan vaatii itsekuria ja viitseliäisyyttä etsiä eri materiaalia sekä onkia oikeat laskujen ratkaisut tietoonsa, jos muuten ei saa tulosta oikein :)

    VastaaPoista
  4. Tuohon edelliseen vielä lisäisin, että koin lukiossakin yo-kertauskurssit vähän turhiksi...Tuntui, että niissä käydään liikaa helppoja asioita ja tehtäviä läpi, joten uskoin yksin voivani paremmin keskittyä niihin asioihin ja laskuihin, joissa kaipaan eniten harjoitusta :) Opin myös paremmin lukemalla kuin kuuntelemalla, joten itsenäinen opiskelutapa sopi minulle siinäkin suhteessa paremmin. Ja paljonhan siinä kokeessa on kiinni juuri laskurutiinista, jota ei sieltä kurssiltakaan valmiina saa ilman omaa työtä..
    Kannattaa ehkä miettiä omia oppimistapojaan ja harkita vähän sen mukaan minkälaista kurssia kaipaa vai haluaisiko vain materiaaleja yms. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo oon ehdottomasti sun kanssa samaa mieltä siitä, että kannattaa miettiä omien kykyjensä ja tarpeidensa kautta, mikä olisi paras vaihtoehto! Kannattaa punnita omat kykynsä tarkkaan ja pohtia onko sijoitus hyödyllinen :) Laskurutiini ja asioiden hallinta on kuitenki se valtti pääsykokeessa, eikä sen hankkimiseksi tarvitse käydä kurssia.

      Poista
  5. Löysin sun blogin sattumalta ja oon lukenut näitä tekstejä mielenkiinnolla :) Oon itse miettinyt jo jonkun aikaa lääkikseen hakemista, mutta kirjoitin ylioppilaaksi jo ajat sitten ja kävin aikoinaan vain pakolliset kemian ja fysiikan kurssit. Sun tarina on kyllä antanut motivaatiota ja uskoa siihen, että sisään voi päästä myös, vaikka ei olisi pohjalla vankkaa osaamista kyseisissä aineissa. Suosittelisitko kemian ja fysiikan kurssien käymistä aikuislukiossa vai pystyykö ne asiat omaksumaan myös lukemalla itsenäisesti? Itse ajattelin hakea vasta keväällä 2016 niin olisi ainakin hyvin aikaa opetella noita aineita, jotka ei todellakaan ole mun vahvuus :D

    VastaaPoista