perjantai 17. tammikuuta 2014

Here we go again

Paluu arkeen... Mulle se tarkoittaa kasapäin uutta opiskeltavaa, tällä kertaa aiheena hengityselimistö. Tän pitäis kyllä olla suht kevyt jakso, mikä on kiva juttu. Ei jotenkin jaksaisi heti alkuun mitään killerikurssia.

Mulla oli ihana loma! Sain rentoutua rauhassa perheen kanssa, matkata O:n kanssa Teneriffan lämpöön ja kunnolla ladata akkuja. Katoin mm. kaikki Taru Sormusten Herrasta -leffat pitkästä aikaa ja innostuin googlailemaan joitain juttuja keskimaasta ja noista kirjoista, jotka on aina jääny mulle vähän auki. Ette muuten usko, miten paljon tietoa aiheesta löytyy! Lueskelin niitä varmaan pari tuntia putkeen ja oonki melkonen asiantuntija nykyään - vähän nörttiä, joo tiedetään... :D

Leivoin pipareita jouluaattona
Tiputtelen näitä lomakuvia tänne väleihin, niin ei mene liian tylsäksi tää pelkkä teksti :)

Maisemat oli ihanat!
Teneriffalla oli ihan mieletön sää, päivisin sellanen 25-30 astetta lämmintä, joten kelpais kyllä löhöillä rannalla :) Tehtiin me kyllä paljon muutakin, käytiin muun muassa Loro Parquessa, joka on paikallinen eläintarha! Me ei kumpikaan olla varsinaisesti mitään auringonottajasieluja, joten käytiin aika paljon kävelemässä ympäriinsä. Käytiin myös lenkillä, mikä kyllä tuntu jaloissa! Oli meinaan aika paljon ylämäkiä :)



Joo ehkä se niistä lomakuvista :D

Viime viikolla oli tosiaan myös ne lääkäripäivät, missä olin yhtenä päivänä töissä Orionin tiskillä. Mun tehtävänä oli lähinnä kahvin keitto ja pisteen siisteydestä huolehtiminen, eli aika helppo homma. Aamupäivästä oli sen verran hiljasta, että pääsin kiertelemään päivillä samalla, kävinkin treenaamassa elvytystä tälleen muistin virkistyksenä! Ei mennyt varmasti hukkaan sekään 10 minuuttia :) Tuseeraus-simulaattori jäi valitettavasti taas väliin :(( Ehkä mä ensi vuonna sitten meen heti ensimmäisenä siihen, että saan sen diplomin taskuun :D Messuilta sai kaikenlaista tavaraa mukaan, kuten yleensä. Mun kassi täyttyi lähinnä ruoasta (:D), kuulakärkikynistä ja näytteistä (mm. Aqualan L -perusvoide). Oli ihan kivat messut! Oisin mielellään kierrelly enemmänkin, mutta mulla oli kaikenlaista muuta menoa samaan aikaan niin tällä kertaa näin.

Paluu opiskelujen pariin tuntuu ihan hyvältä! Meillä oli tän lukuvuoden eka dissekin eilen, aiheena tietysti rintakehä eli thorax. Vaikka monesti tuntuukin, että on dissektiossa ihan pihalla (rakenteita on joskus tosi vaikea tunnistaa, kun kaikki ei näytäkään ihan samalta kuin kirjan kuvissa) niin huomaan kyllä oppivani niistä tehokkaammin kuin pelkästään lukemalla. Ihan mieletöntä, että maailmassa on ihmisiä, jotka haluavat kuoltuaan tukea ja edesauttaa kaikkien meidän oppimista. Arvostan sitä todella paljon.

Tällasia kuulumisia tällä kertaa, toivottavasti teilläkin oli hyvät lomat ja nyt jaksaa taas jatkaa pakertamista :)

3 kommenttia:

  1. Moi Hanna-Kaisa! :)

    Ekaks haluun kiittää tästä supertsemppaavasta ja iiiihanasta blogista! Mä en oo ikinä oikein ollu blogi-ihminen, mutta tää on poikkeus! Rakastan sun blogia!

    Tokaksi, haluisin kysyä sun luku-urakasta, jonka selvitit pari vuotta sitten. Laskut! Ahh, kun sähän alotit kans melkein nollasta silloin syksyllä opiskeleen itsenäisesti fyssaa ja kemmaa, niin miten pian pystyit siirtymään vaikeampiin (pääsykoetason) laskuihin? Ja ylipäätään, millaisia vaikeampia laskuja laskit? Laskitko jotain muuta kuin valmennuskurssimateriaaleja? Onko yo-tehtävät liian helppoja pääsykoeharjoittelua ajatellen? (Ei niissä toki aineistotehtäviä ole, mutta anyway, kannattaako niitä sun mielestä laskea? Laskitko sä niitä paljon?) Oliko sulla sillee, et opit laskemaan perus-(lukiokirja-)tehtäviä tosi nopeesti vai kestikö asioiden ymmärtämisessä ja sisäistämisessä vähän enemmän aikaa?

    Pahoittelen, jos tää kuulosti ehkä vähän kuulustelulta, kun lauoin vain kysymyksiä kysymyksen perään, mutta mun oli vain pakko saada kysyä sulta näitä. Toki oot kirjottanu näistä jo paljon tässä blogissa, mutta halusin silti vähän spesifimmin kysyä vielä noista laskuista ja laskurutiinin kehittymisestä.

    Oon itse viime kevään abi ja oon (vähä samalla lailla kuin sä) nyt syksystä alkaen käyny fyssat ja kemmat (ja bilsat) itsenäisesti läpi, mutta en vielä pysty ratkomaan vaikeita soveltavia tehtäviä (ainakaan kokonaan!). :( Mietin vain, että kuinka nopeasti sä saavutit pääsykoetason. Että onko se ok, jos laskut tuntuu vielä tässä vaiheessa haastavilta...

    Parhain terveisin,
    hieman epätoivoinen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei epätoivoinen!

      Kiitos viestistä (ja kehuista!) :) Tätä on kysytty multa jo niin monta kertaa, että voisin melkeen kirjottaa tästä ihan erillisen postauksen! Mutta vastaan nyt kuitenkin sulle tässä jo lyhyesti :)

      Laskin valmennuskurssimateriaaleja järjestyksessä opetuksen mukaan ja jokainen "jakso" sisälsi sekä helppoja että vaikeita tehtäviä. Vasta keväällä (ehkä maaliskuun aikoihin?) aloin laskemaan pääsykoemaisia integroituja tehtäviä, joita saimme myös kurssilta. Samalla tein vanhoista valintakokeista niitä tehtäviä, joita pystyin (Galenos-ajankin kokeissa on tosi paljon tehtäviä, joita pystyy tekemään tai ainakin yrittämään vaikka ei olisi koko kirjaa edes avannut!). Vaikeat tehtävät saattoivat olla niin sekavia ja pitkiä, että niistä ei saanut oikeen mitään irti ja tottakai itseluottamus siitä aina hieman kärsi. On hyvä kuitenkin muistaa, että pääsykoetehtävät on yleensä aika nopeasti ratkeavia, paikoin hyvinkin yksinkertaisia laskuja, jotka on naamioitu vaikeiksi. Aineiston osuus on kasvanut koko ajan, mikä tietysti tuo oman haasteensa myös laskuihin, kun eteen saatetaan lätkäistä joku aivan tuntematon kaava ja sen pohjalta luotu tehtävä ratkottavaksi. Siksi suosittelisin tekemään myös vastaavia lukion oppimäärän ylittäviä tehtäviä, jotta kokeessa ei tulisi mitään mieletöntä paniikkia sellaisen kohdalle sattuessa!

      En laskenut juurikaan YO-tehtäviä (mitä nyt joitain lukiokirjoissa olleita vanhoja YO-kysymyksiä), mutta niistä olisi varmasti ollut ihan hyvin apua myöskin! Mulla oli vaan paljon tehtävää jo noiden valmennuskurssimatskujen kanssa, joten halusin keskittyä niihin täysillä :) Ei sillä ole niin väliä, mitä tehtäviä laskee, kunhan niitä laskemalla oppii ymmärtämään ja ratkomaan vastaavia tehtäviä!

      Alussa kaikki tehtävät oli tosi vaikeita ja oppiminen oli hitaampaa. Pikku hiljaa ajattelu alkoi kuitenkin kehittymään sitä vauhtia, että uudet asiat tuntuivat monesti selkeiltä ja loogisilta ja pystyi siirtymään melko nopeasti niihin vaikeampiin tehtäviin. Mutta kyllä sinne alle tarvittiin aina muutama ihan perustehtävä, ennen kuin pystyi ratkomaan haastavia tehtäviä.

      Ei kannata pelätä sitä, että oppii liian hitaasti. Hitaasti ja varmasti on taatusti parempi vaihtoehto kuin liian paljon liian nopeasti. Tässä vaiheessa olisi hyvä, että tähän mennessä opitut asiat olisi suht hyvin hallussa ja peruslaskut sujuisivat hyvin. Mulla oli itelläni aikoinaan vielä monta kurssia käymättä näihin aikoihin, enkä todellakaan ollut mitenkään super itsevarma! Mutta huomasin kyllä edistyneeni ja sehän on se tärkein mittari :) Ei kannata luovuttaa, vaikka joku lasku tuntuisikin vaikealta! Virheistä oppii parhaiten. Kun kerran "nolaa" itsensä luokan edessä vastaamalla väärin kysymykseen, muistaa vastauksen lopun ikäänsä! Matka huippusuoritukseen voi olla hyvinkin kuoppainen... :)

      Tsemppiä opiskeluihin!!

      Poista
  2. Hei pääseekö lääkiksen preklinikan opiskelijatkin lääkäripäiville?? Kun meille aina mainostetaan, että vasta neloskurssista eteenpäin.. Haluisin sinne niin kovasti!!! Maksaako se jotain?

    VastaaPoista