perjantai 13. joulukuuta 2013

all the little things


Moi taas!

Nyt on tasan viikko aikaa YMPESUPU:n tenttiin, tuntuu kyl siltä etten osaa yhtään mitään :D hahhah pikkasen on lukumotivaatio kärsiny tälleen just ennen lomaa! Yritän nyt skarppaa tän lopun ja vetästä sen tentin kunnialla läpi nii pääsee sit hyvillä mielin joulun viettoon. Kunnianhimoisena suunnitelmana olis kahlata kaikki luentoslaidit (tai edes puolet niistä..) läpi ja sit kerrata kaikki mun tekemät farmistehtävät, jotka toimii hyvinä tiivistelminä. Mähän en oo siis käyny yhelläkään luennolla tän jakson aikana ja oon noi tehtävätki rykässy aika puolihuolimattomasti joten tehtävää riittää :D Saatiin tänään peban avauksessa ensimmäistä kertaa laskutehtäviä kotiin! Kyseessä on säteilylaskuja, pitää esimerkiksi laskee jotakin ekvivalenttiannoksia ja muuta. Oon kyllä niin huolella unohtanu koko säteilyfysiikan lukion puolelta, että pitänee jostain kaivella sen ajan muistiinpanot esiin ja vähän kertailla niitä! Tenttiinki voi kuulemma tulla jokin lasku ja toivottavasti tuleekin, koska siitä saa helposti kasaan paljon pisteitä jos vaan onnistuu (toisaalta sit on kans pakko onnistua :D). Kyl ne sieltä tulee, kun muistelee! Yllätyin itsekin pebassa tänään, kun osasin kertoa, miksi alfasäteilylähde on vaarallisempaa nieltynä kuin gammasäteilylähde (joojoo pikkujuttuja, mutta kuitenkin!) eli selvästikkään ihan kaikki opittu ei oo haihtunu vielä päästä :)

Tuntuupa hurjalta, että on jo joulu! Enää muutama hassu kuukausi ja on taas kesäloma ja sit musta tulee lääketieteen kandi!! Aika vaan lentää ohitse hirveetä vauhtia ja välillä se alkaa oikeesti vähän ahdistaa. Pari vuotta sitten, kun olin sairaalassa sen laskimotukoksen takia, tajusin oikeasti sen, miten paljon elämällä on mulle vielä annettavana. Päästyäni kotiin halusin vain päästä ulos tekemään lumipalloja ja katsomaan tähtiä öisellä taivaalla, nähdä kavereita, maalata tauluja ja vain riemuita siitä, että oon kunnossa ja pystyn liikkumaan, puhumaan, näkemään, tuntemaan… Silloin päätin myös, etten koskaan halua suorittaa elämää, vaan oikeasti nauttia siitä. Miettikää nyt miten tylsää olisi, jos kuolisi joskus 30-vuotiaana eikä olisi ehtinyt tehdä oikeastaan mitään, mistä on unelmoinut!

Kyllähän työ ja opiskelukin voivat antaa paljon. Olen saanut niin paljon hyviä kokemuksia ja muistoja ala-asteelta tähän päivään asti ja nekin ovat kasvattaneet mua ihmisenä. Mutta se, että keskittyy aina vain suorittamaan sen takia, että voisi sanoa olevansa paras, ei ole mua varten. Jaksoin pakertaa sen 8 kuukautta pääsykokeeseen, koska mun unelmana oli opiskella lääkäriksi. Olisinko lähtenyt samaan urakkaan pelkän statusarvon tai rahan vuoksi? Todennäköisesti en.

Elämän pieniä isoja hetkiä: kesällä kalassa :)

Tasapainottelu omien halujen ja mielitekojen, sekä velvollisuuksien välillä voi olla yllättävän vaikeaa. Jos haluaa matkustella ja nähdä maailmaa, on ensin hankittava rahaa tekemällä töitä sen eteen. Jos haluaa työn, josta oikeasti pitää, on usein tehtävä työtä ensin koulutuksen tai työpaikan eteen. Mikään ei tule ilmaiseksi. Siksi myös mun oli helppo haksahtaa suorittamaan omaa elämää. Mutta mitä sitten, kun oma aika koittaa ja taskussa ei olekaan kuin kasa hienoja meriittejä ja tutkintoja? Onhan se nyt tylsää jäädä ikuisesti neljän seinän sisälle ja kokoushuoneisiin pönöttämään, kun voisi hankkia erilaisia kokemuksia ja nähdä maailmaa.

Olin kesällä töissä henkilökohtaisena avustajana ja tykkäsin siitä todella paljon. Ehdottomasti parasta oli nähdä kuinka pienet asiat tuottivat asiakkailleni iloa. Se, että sai istua rauhassa meren äärellä katselemassa aaltoja tai syödä mansikkajäätelön saattoi olla päivän kohokohta! Heidän seurassaan opin myös itse arvostamaan elämän pieniä iloja, aivan kuten kaksi vuotta sitten päästyäni kotiin sairaalasta. Siksi olenkin päättänyt suoda itselleni luvan ottaa välillä rennosti. Itselleen on annettava mahdollisuus tehdä myös haluamiaan asioita. Joka päivän ei tarvitse olla täydellinen suoritus.

Juhlittiin O:n kanssa meijän viidettä vuosipäivää
Täähän meni jo lähes filosofiseksi! :D Oon nyt vaan niin hyvällä tuulella, kun pääsen jouluksi näkemään taas ukkia ja mummia ja kaikkia muitakin savon sukulaisia ja tietysti rapsuttamaan mun rakasta eläinystävää, eli mummin ja ukin koiraa :) Ootan myös sitä, kun pakkaslumi narskuu kenkien alla ja hautuumaalla tuikkii satapäin kynttilöitä jouluaattona ja tietysti aina niin hyvää jouluruokaa..


Nyt pää pois pilvistä ja viime hetken tsemppaus näitä antimikrobilääkkeitä! 


2 kommenttia:

  1. Hei vaan! Olet ollut minulle todella suuri inspiraation lähde, itsellänikin haaveena lääkikseen pääsy. :) Kävin muutama päivä sitten kommentoimassa muutamaan vanhempaan postaukseesi, kunnes tajusin että et välttämättä huomaa vanhempien postauksien kommentteja. Jos ehdit opiskeluiltasi vilkaista ja vastata niin olisin todella otettu! Oikein hyvää joulun odotusta sinne. Postaukset olivat nämä:


    http://becomingadoctor20.blogspot.fi/2012/08/what-to-do-in-high-school.html

    http://becomingadoctor20.blogspot.fi/2012/07/moikka-koska-tama-on-ensimmainen.html

    http://becomingadoctor20.blogspot.fi/2013/09/tyypillinen-laakispaiva.html


    -Merve

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Kiitos kommenteista! :) Teit erittäin fiksusti, kun kirjoitit tämän kommentin, oon erittäin huono kattomaan noita kommentteja vanhemmista kirjoituksista! Vastailen kysymyksiin joka kirjoituksessa erikseen. Hyvää joulua myös sulle!

      Poista