torstai 3. lokakuuta 2013

älä usko niit, se on pelkkä satu

Ensimmäistä kertaa lääkisopiskelujen aikana tuntuu siltä, että tentti ei mennyt kovin hyvin ja todella jännittää tietää pääseekö edes läpi. Jännä juttu, sillä mua ei edes ota päähän koko asia! Olin jotenkin kuvitellut, että sitten kun tämä hetki koittaa, niin ryven syvässä masennuksessa vähintäänkin kuukauden, mutta ei. Tietysti heti tentin jälkeen fiilis oli sellanen, että kyllä ärräpäät lenteli, mutta nyt jälkikäteen on vaan sellanen olo, että "mitä sitten?". Eiköhän aika moni opiskelija reputa vähintään yhden tentin lääkiksen aikana! Ja mitä sitten, vaikka reputtaisi useammankin? Se, että joutuu väkisin lukemaan asiat vielä uudelleen, ei ainakaan tee kenestäkään yhtään huonompaa lääkäriä.

Oon ihan fiiliksissä tästä mun uudesta rennosta suhtautumisesta! Nyt tuntuu siltä, et kyllä tästä kaikesta selvitään ilman paniikkia. Oon 5 viikon sisällä saanu 3 kertaa niin pahan migreenikohtauksen, että oon kahesti ollu tiputuksessa sen takia ja maannu joka kerta käytännössä 2 päivää putkeen sängyn pohjalla. Ehkä tää on viesti mun keholta, että nyt pitäisi hiljentää tahtia ja vähentää stressiä. Joten mä päätin lopettaa stressaamisen, ainakin turhista asioista.

Voisin tietysti käyttää päiväni siihen, et itken sitä miten typeriä ne neuron tenttikysymykset oli (koska sitä ne tosissaan oli) ja selitella sitä, miksei kaikki menny putkeen. Sen sijaan popitan kotona Mustaa Barbaaria ja lueskelen farmista ja välillä rentoudun kattomalla pari jaksoa Greyn Anatomiaa. Tähän väliin on pakkoa sanoa, että kai te ootte kuullu sen "Salil eka salil vika" -biisin? Se on ihan törkeen hyvä! Oon todellakin addiktoitunu.



Nyt kun rupes tarkemmin miettii tota biisii, niin sehän soveltuu tietys mieles kans opiskeluun! Etenki noi sitaatit "ei kipuu, ei hyötyy" ja "ei duunii ei tuloksii" kertoo siitä, että mikään ei tuu ilmaseks tällä alalla. Ja kyllähän sitä duunii on tehtävä jos meinaa päästä edes sisään lääkikseen! Mut siitä huolimatta pitäis aina välillä höllätä ja osata ottaa riittävän rennosti. Se on jotakin, mitä munkin olisi syytä muistaa.

Siis en osaa ees sanoin kuvailla sitä, miten kiitollinen oon siitä että mulla on jokin muukin elämä! Tuntuu mahtavalta kanavoida energiaansa välillä johonki muuhunki ja keskittyä kehittymään myös urheilijana. Monesti porukka ihmettelee sitä, miten mä jaksan kilpaurheilla ja lukee lääkistä samalla. Mun vastaus on se, että mä en jaksais opiskella ilman treeniä. Tarviin sen oman ajan ja paikan, jossa en uhraa yhtäkään ajatusta lääketieteelle ja kouluhommille. Se on mun omaa laatuaikaa ihanien jengikavereiden kanssa ja pidän siitä viimeseen asti kiinni!

Minä ja farmis <3
Näissä tunnelmissa mennään tänään! Kyllä musta vielä hyvä lääkäri tulee, vaikka pari tenttiä meniski uusinnan kautta :)

4 kommenttia:

  1. Heips, kiva blogi sulla! Oon ihan addiktoitunu siihen :) Kaipaisin kovasti apua nyt pääsykoelukuihini, sillä lukiosta on jo aikaa. Olen vaihtamassa hoitoalalta lääketieteelliseen, joten biologia on varmasti vahvin luettavista aineista. Ongelma on lukiosta lukematta jäänyt laaja kemian osuus ja kokonaisuudessaan puuttuva fysiikka. Paljonko mielestäsi matematiikkaan kannattaa panostaa, että saisi yhtälöt pyörimään? Valmennuskurssille on jo ilmoittauduttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka!

      Bilsa sulla on varmasti aika hyvin hallussa kuten jo itse totesit :) Fysiikka ja kemia vaatii sen tietyn matemaattisen osaamisen taustalle, millä yhtälöt saa ratkeamaan, ja lukion lyhyelläkin matikalla pärjää ihan mainiosti! Matikkaan kannattaa panostaa sen verran, että osaa kaikki tavalliset yhtälönratkaisumekanismit sen verran hyvin, että pystyy ratkomaan perusfysiikan/kemian tehtäviä ja sitten kannattaa melkein keskittyä vain fyssaan ja kemmaan, sillä tarvittava matemaattinen osaaminen kyllä hiotuu siinä tehtäviä laskiessa! Matikasta ei kannata ottaa mitään stressiä, tehtävät ratkeaa monesti aika yksinkertaisilla keinoilla, jotka toistuu tehtävistä toiseen, joten tekemällä oppii parhaiten! :) Tsemppiä urakkaan!!

      Poista
  2. Toi rentoutuminen on kyl niin tärkeetä, mäkin joskus aiemmin painoin sata lasissa koko ajan mutta huomasin että välil on hiljennettävä vauhtia et jaksaa. Mä oon alottanu tänä syksynä valmistautumisen lääkiksen pääsykokeeseen ja toistaiseks on tökkinyt melko pahasti. Mutta eiköhän tää lukuinto tästä pikkuhiljaa, onneks tässä on vielä paljon aikaa valmistautua. Ketkä sua muuten opetti valmennuskurssilla fyssassa ja kemmassa? Aloitko jo paljon ennen kurssin alkua lukemaan noita aineita?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl se siitä lähtee sujumaan! Alku on aina vähän kankeeta ja nihkeetä, mut sit kun into ja osaaminen kasvaa nii se muuttuu mielekkäämmäks! :) Mua opetti valmennuskeskuksella kemmassa Juha ja fyssassa Ville (en tiiä sanooko mitään :D) ja aloin lukemaan aineita vasta kurssin alkaessa oikeestaan ja etenin sitten sen mukana :)

      Poista