keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Liian tyhmä lääkikseen?

Kolmas viikko koulua aluillaan ja jo nyt tuntuu siltä, että vois palata takasin kesälomalle. En olis kyllä keväällä arvannu, että opiskeluun palaaminen vois tuntua näin raskaalta! Tenttiin on enää 2 viikkoa aikaa ja lukualue on ihan jäätävän iso. Oltiin viikonloppuna joukkueen kanssa ruotsissa pelaamassa treenipelejä ja sitä ennen sain vielä toisenki järkyttävän migreenin ja makasin tiputuksessa sen takia yhden kokonaisen päivän, joten lukemiseen varattu aika on menny aikalailla muuhun.

Mulla ei silti oo (vielä) mitään paniikkia ton tentin suhteen. Oon ymmärtäny kaikki tärkeimmät perusjutut tähän mennessä ja saanu luettua jokaiseen pebaan eli oon kuitenkin kärryillä tästä kurssista. Enemmänkin mua ärsyttää tää tilanne. Tiiätkö sen tunteen, kun istuu tyhmänä osallistuen keskusteluun, josta ei ymmärrä yhtään mitään? Sellanen fiilis mulla oli tänään ja viime viikolla peban purkuistunnoissa, koska en oo kiireen takia ehtiny lukemaan noita juttuja niin syvällisesti ja oon sen hemmetin migreenin takia missannu puolet luennoista. Tiedän, että osaan, mutta en vaan osaa niin hyvin, että ymmärtäisin kaiken. Mulla on tosi huono muisti, opin asioita oikeastaan vaan silloin, kun ymmärrän ne kunnolla. Ja mun kohdalla se myös vaatii vähän aikaa.

Kaikilla tilanne ei ole sama, sillä osa opiskelijoista oikeasti oppii asiat hetkessä ja pärjää kertalukemisella tosi hyvin. Se, mikä tässä oikeasti on rankkaa, on se, kun joutuu jatkuvasti toteamaan osaavansa huonommin. En tykkää olla huono, se ei sovi mulle yhtään. Lääkisläiset on yleisestikin kunnianhimoisia suorittajia, jotka haluaa osata kaiken. Newsflash: KUKAAN EI OSAA KAIKKEA! Mutta on se silti rankkaa olla jatkuvasti altistuneena alemmuuden tunteelle. "Älä vertaa itseäsi muihin" on yksi niistä neuvoista, mitä mäkin aina avuliaasti jakelen. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö vertailuun sortuisi silloin tällöin. Tällä alalla valokuvamuisti ois kyllä aika jees.

Kuva
Ei se ole se pakko saada hyviä arvosanoja tai pärjätä kaveria paremmin, mikä saa ahdistumaan. Se on se pelko, ettei pärjää valitsemallaan alalla. Mitä jos onkin liian tyhmä lääkikseen? Mitä jos ei oikeasti osaakaan mitään, vaan kuvittelee vaan osaavansa? Miksi noi muut osaa niin hyvin ja niin nopeasti, kun mä vasta harjoittelen?

Me ihmiset ollaan hirveen erilaisia ja se jos joku on hyväksyttävä, jotta pystyy pitämään pään kylmänä ja opiskelemaan omalla tyylillään tuntematta itseään huonoksi. Mutta välillä pitää "epäonnistua" voidakseen onnistua paremmin! Ite tuun niin vihaseks siitä, jos en ymmärrä lukemaani, että se laittaa kyllä taistelemaan ja yrittämään paremmin. Oishan se mukavaa osata aina kaikki, ettei koskaan tarttisi kerrata mitään. Se oivalluksen tuoma onnistumisen huuma on silti niin voimakas, että se hyvittää paljon. Tai se tunne, kun on tahkonnu jotakin asiaa päähän tajuamatta sitä, ja lopulta oivaltaa iden.

Se, mitä mä nyt tällä kirjotuksella yritän sanoa, on se että vaikka välillä elämässä (ja opinnoissa) tulee vastaan mammuttimaisia ylämäkiä, niin se on vain omasta asenteesta kiinni jättäytyykö pois matkasta vai pinnisteleekö huipulle asti. Epäonnistumisia ei kannata jäädä surkuttelemaan liian pitkäksi aikaa, ne opettaa meitä entistä paremmiksi.


Kuva
Keskity omaan tekemiseesi. Se on paras neuvo, minkä mä oon aikoinani saanu, kun vielä luin pääsykokeeseen. Äläkä edes yritä olla paras, vaan arvosta itseäsi myös silloin, kun asiat eivät mene ihan putkeen.

Mitä siihen mun omaan ärsytykseen tulee, se on oikeestaan jo poissa. Välillä tarvii vähän itsepsyykkausta, että muistaa taas mikä elämässä on tärkeintä :)

12 kommenttia:

  1. Hei muuten, kun luit vielä pääsykokeeseen, niin tuntuiko susta koskaan samalta kuin nyt? Ärsyttää kun henkisenä hidasteena tässä pääsykokeisiin lukemisessa on just itseni vertailu muihin ja sitä kautta sellainen äh-en-mä-mitenkään-voi-päästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kyllä, samoja tunteita oli todellakin myös silloin! :D Pyrkiessä on vielä tärkeämpää uskoa itseensä ja olla vertailematta itseään muihin, koska itseluottamusta tarvitaan myös pääsykokeessa! Itsellä tilanne ei ollut kovin paha kuitenkaan pyrkiessä, sillä muut pyrkijät sai helpommin blokattua ulkopuolelle kuin nyt opiskellessa.

      Jos tietää stressaantuvansa helposti, kannattaa välttää kaikkea, mikä lisää ahdistusta, kuten älyvuotoa ja ruuhkaisia kirjastoja ja sulkea korvat aina, kun joku muu pyrkijä tulee pätemään pikkudetaljeilla :)

      Poista
  2. Siis tää postaus oli nii tarpeen! Itkin just toss kaks tuntii putkeen kun millään opi ysiikkaa ja alkaa ahdistamaan ja aattelen koko ajan ett ei must oo lääkikseen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiiän tunteen :/ Siit selvii kyllä, ku jaksaa vaan yrittää uudelleen jonain toisena päivänä ja sit huomaa onnistuvansa :) Opiskelu on monesti niinku urheilu, joinaki päivinä ei vaan mikään mee putkeen ja suju, sit pitää kokeilla myöhemmin uudelleen! Tsemppiä! :)

      Poista
  3. Kysyin tossa viime postauksessa, että onko siellä lääkiksessä ulkomaalaisia...no kysymys oli kyllä aika epäselvä :D ...tarkoitun siis ulkomaalaistaustaisia henkilöitä jotka asuvat suomessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä täydennys :D No ei kyllä kauheasti ole näkynyt, mutta muutamia kyllä. Yksi dissektiotutor oli ainakin ulkomailta ja opetti englanniksi :)

      Poista
    2. XD..ei kun siis tarkoitin niitä opiskelijoita :D

      Poista
    3. Joo siis no ei niitä opiskelijoinakaan juuri ole! :D

      Poista
  4. Kiitos! Sun tsemppaavat kirjoitukset saavat uskomaan jopa itseeni, minä joka räpiköin pääsykokeeseen valmistautumisen ja siihen tarvittavan motivaation kanssa.. Itsenäinen opiskelu tuottaa niin monesti tuon tunteen etten ole tarpeeksi hyvä ja miksi muut oppivat niin paljon helpommin. Uskon puutteen myötä myös motivaatio laskee ja lopputuloksena on heikko lukurytmi :( mutta jotenki tämä kirjoituksesi sai taas luotua uskoa, kiitos! :)ja jaksamista sinulle migreenin kanssa! Minullakin alkoi tää viikko samoissa merkeissä..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei, siis migreeni on hirveintä ikinä jos se jatkuu viel useemman päivän niinku mulla aina välillä! Ihanaa, että oon onnistunu tsemppaamaan :) Todellakin myös meillä jo opiskelevilla on ollu noita hetkiä sekä pyrkiessä, että nyt opiskellessa, että ei kannata yhtään miettiä olevansa liian idiootti osaamaan! Me kaikki ollaan joskus ihan ulapalla :D Epäonnistumiset kasvattaa, ne pitää osata hyödyntää!

      Poista
  5. Oon aivan älyttömän myöhässä tän postauksen suhteen mut innostuin aivan älyttömästi lueskelemaan sun blogia kun tänään on ollut motivaatio ihan kateissa ja tuntuu et oon aivan loppu jo enkä jaksa avata laskinta nenän eteen.. Joo olen hakemassa nyt keväänä lääkikseen (tosin hampaalle) Helsinkiin! Mä olen tässä ylioppilaskirjoituksien ja pääsykokeisiin lukemisen aikana tosiaan unohtanut ton, että urheilu on aivan samanlaista ja joskus on huonoja päiviä (harrastanut myös monta vuotta kilpaurheilua nuorempana). Kiitos siitä, että oot motivoinut mua tänään kun tuntuu etten osaa mitään vaikka kaikkeni oon tehnyt. Varsinkin viime vuoden kokeen jälkeen ahdistaa, tulenko selviämään samantyylisestä soveltavasta kokeesta tänä vuonna.. Se pelottaa aivan tolkuttomasti. Kiitos vielä kerran, jaksan varmaan sun kirjoitustesi ansiosta kerrata nämä kaksi viikkoa täysillä! :) ja sekin on jännää että monet sinne pääsevät ovat yli 20-vuotiaita - olisin nyt syksynä vielä 18 jos ovet avautuvat :D sormet ristiin!!

    VastaaPoista
  6. Ihana kirjoitus!

    Opiskelen nyt ekaa vuotta lääkiksessä, ja vaikka opiskelut ovat olleet hurjan kiinnostavia ja menneet kaiken kaikkiaan hyvin, oon usein kokenut sun kuvailemia riittämättömyyden tunteita. Lääkiksessä on niin motivoituneita ja lahjakkaita opiskelijoita, että välillä sitä vain tuntee olonsa kertakaikkiseksi altavastaajaksi. Täytyy yrittää lopettaa itsensä vertailu muihin ja vain keskittyä omaan suoritukseen!

    VastaaPoista