maanantai 8. huhtikuuta 2013

Me, myself and I

Koulu jatkuu vaikka mun puolesta loma sais jatkua edelleen, mutta minkäs teet! Lomalla tuli luettua vanhaa kunnon farmista (joka on se meidän ainoa suomenkielinen kirja) ja opiskeltua tulehduskipulääkkeitä, niiden vaikutuksia (terapeuttisia ja haittoja) ja muuta mukavaa. Toi farmis on ihan paras kirja! Tuntuu niin kevyeltä lukee välillä suomeks ja huomaan ainakin ite, että opin tosi paljon nopeemmin ja paremmin. Onneks tulevaisuudessa meille tulee lisää suomenkielisiä oppikirjoja :) Nyt kahlaankin sitten tällasta aivan jäätävää tiiliskiveä läpi seuraavat pari päivää.. 

<333
Mutta joo, mennään aiheeseen.. Nimittäin sain pari postaustoivomusta, joista toteutan nyt toisen. Aion kertoa teille vähän enemmän itsestäni myös muusta kuin lääkisopiskelijavinkkelistä :) Aluksi suunnittelin pitäväni blogin täysin lääkisaiheisena (ja toki se tulee sellaisena jatkumaankin) sotkematta omaa yksityiselämääni mukaan. Valotan nyt kuitenkin hieman sitä, minkälainen tyyppi täällä näitä juttuja kirjoittelee, koska mun elämässä todellakin tapahtuu muutakin kuin opiskelua ja biomedicumissa hengailua :D

Palataan nyt sitten ihan aikojen alkuun. Oon siis syntynyt vuonna -92 keväällä ja oon vanhempieni ainut lapsi. Mun vanhemmat on molemmat Savosta, mutta ite oon syntyny ja asunu koko ikäni Helsingissä. Lähes kaikki mun sukulaiset asuu kuitenkin muualla kuin Helsingissä, minkä takia oon lomilla aika paljon poissa täältä. Oon pienestä asti harrastanu tosi paljon eri juttuja. Pianoa oon soittanu 6-vuotiaasta ja lopetin vasta pari vuotta sitten tunneilla käymisen. Lisäksi oon harrastanu laulua, partiota, kuvataiteita, telinevoimistelua, yleisurheilua oon ollu bändissä ja kuorossa ja tällä hetkelläkin pelaan vielä käsipalloa. Oon siis ollu suht aktiivinen lapsi ja aina menossa jonnekin! Koska mulla ei ole omia sisaruksia (oon aina halunnu isoveljen) niin korvasin sen puutteen kavereilla. Mun vanhemmat oppi erittäin nopeasti sen, että jos mua ei kuulunu eikä näkyny eikä mitään ilmotusta oo tullu, niin oon todennäkösesti jollakin kaverilla ja vaikka ne pyytäis mua soittamaan tai laittamaan viestiä niin se aina unohtuu.. Edelleenkin oon erittäin huono muistamaan tollasia juttuja ja meen milloin minnekin ilmottamatta mitään enkä osaa päivystää puhelimen ääressä niinkun monet muut.

Olin yläasteella musiikkiluokalla, mutta tajusin ysillä, että en halua musiikista itelleni uraa ja että musiikki on mulle vain mielekäs harrastus, mutta ei sen enempää. Mietin pitkään sitä, mihin lukioon suuntaisin ja kävin monissa avoimissa ovissa (Norssissa, Ressussa, Viikin norssissa jopa Torkkelissa) kunnes menin Märskyn avoimiin oviin - ja se kolahti! Koulurakennus oli tosi kivannäköinen ja tilava, oppilaita oli ihan hirveesti ja kaikki on kiinnostuneita urheilusta. Sillon märskyssä oli vielä Amica, joten ruokakin oli ihan sairaan hyvää verrattuna siihen normi kouluruokaa (tää on tärkee!! :D), mitä meijän yläasteella oli. Päätin hakea märskyyn ja pääsin sisään :) Märskyssä on loppujen lopuksi tosi paljon erilaisia ihmisiä ja sain paljon kavereita ihan eri piireistä. Pidän edelleenki yhteyttä moniin ex-märskyihin ja muutamasta niistä tuli ihan korvaamattomia läheisiä ystäviä mulle ja on ihanaa et meijän ystävyys on kestäny vaikka ei enää nähäkään päivittäin!

Ylppärijuhlista :)
Kuten jo aikasemmin mainitsin, pelaan edelleen käsipalloa ja aion jatkaa niin pitkään, kun vaan opiskelun rinnalla pystyn! Meijän joukkue pelaa naisten SM-sarjaa ja ollaan tällä hetkellä playoffeissa menossa ja finaaliin pääsy on ihan ulottuvilla! Meillä on ihan mieletön joukkue, mikä on varmasti yks iso tekijä siinä, että en vaan haluu lopettaa vieläkään. Treeneihin on aina kiva mennä ja on mieletöntä, että samalla saa viettää aikaa omien kavereiden kanssa ja treenata. Oon ite menny tän kauden aikana henkilökohtasesti tosi paljon eteenpäin, vaikka treenaaminen kostautuukin siinä, että välillä oon ihan kuoleman väsyny ja alkaa masentaa, kun aika ei millään riitä kaikkeen. Oon jotekin sellanen ihminen, että haluun kokoajan kehittyä jossakin ja tarviin jonkin tollasen "sivuprojektin" jossa näkee konkreettisia tuloksia! Vaikka opiskelu onki välillä rankkaa ja etenki puuduttavaa, niin kyllä mä oon silti tosi hyvin ehtiny pelata ja nähä kavereita jne joten jos teillä tulevilla lääkisläisillä on jotain rakkaita harrastuksia niin älkää missään nimessä lopettako niitä lääkiksen takia!

Kuvaajana Jan Nylund
 
Meillä on meijän kotihallilla iso banneri, jossa on kaikkien pelaajien kuvat!
Tosta alemmasta kuvasta näkee, että toi 9 on teipattu tohon kakkosen viereen :DD Olin unohtanu, et meillä on "kuvauspäivä" ja jätin omat pelikamat kotiin, mut onneks sain lainattua meijän "numero 2:lta" sen paidan ja shortsit ja sit vaan teippi kehii nii saatii oikee numero paikalleen :D


Käsipallo on ihan mieletön laji, vaikka alotin suht myöhään niin oon päässy ahkeralla harjottelemisella tosi hyvin mukaan ja oon jääny ihan koukkuun! Ja koska pelaan lähes täysin suomenruotsalaisessa joukkueessa niin mun ruotsin kieli on parantunu kanssa ihan älyttömästi. En edelleenkään puhu erityisen lahjakkaasti, mut ymmärrän tosi hyvin sellasta perus arkiruotsia.

Tässä oon meijän seuran järkkäämässä turnauksessa EA-vastaavana "asiantuntijatehtävissä" :D
Oon muuten erittäin loukkaantumisaltis pelaaja! Mulla on 4 vuoden sisään murtunu sormi, kämmenluu, leikattu käsi, revenny nilkasta nivelsiteet kahesti, ollu luuruhje polvessa, tulehtunu olkapäät neljästi ja revenny kierukka polvesta. Mulla onki joka pelissä hullut teipit ja tuet päällä :D

Minä ja murtunut peukalo (on muute säälittävän huonosti laitettu toi sideharso)


Oon seurustellu jo yli 4,5 vuotta poikaystäväni kanssa ja tavattiin tosiaan riparilla joskus aikoinaan. Ollaan keskenään tosi samanlaisia, molemmat rakastaa hyvää ruokaa, urheilua, löhöömistä, jätskiä (onpas meillä monipuoliset kiinnostuksen kohteet :D) jne ja ollaan "samalla aaltopituudella" hyvin monien asioiden suhteen, mikä on varmasti yks syy siihen, että ollaan oltu näin pitkään yhessä! Me ollaan molemmat oltu aina tosi kiireisiä, kun on ollu treenejä, pelejä ja koulua yms muita juttuja ja sen takia ei olla ehitty koskaan näkemään päivittäin vaan meillä menee helposti viikko silleen et nähään kunnolla vaan 1-2 kertaa. Nykyään nähään enemmän ku aikasemmin, kun mulla on pakollista opetusta suht vähän ja mun poikaystävä (sanotaan nyt häntä vaikka O:ksi, kun ei halua kuulemma esiintyä blogissa omalla nimellään eikä naamallaan) vasta pyrkii yliopistoon (oikikseen) ja ollaan paljon käyty salilla ja lenkillä yhessä ja nyt viimeaikoina kans luettu yhessä. Heinäkuussa O lähtee inttiin ja sen jälkeen ollaan mietitty yhteenmuuttoa, mutta toistaseksi asutaan molemmat vielä kotona. Me ollaan tehty yhessä yks isompi ulkomaanmatka Barcelonaan sinä kesänä, kun mä valmistuin ylioppilaaksi ja sittemmin ollaan käyty kans lyhyemmin Tukholmassa ja Kööpenhaminassa (käytiin kattoo se Alegria ja se oli ihan TOSI hyvä!)

Barcan matka!


Siinäpä nyt oikeestaan on kaikki pääkohdat mun elämästä! Ehkä yks hyvä pääpointti tässä kirjotuksessa oli se, että lääkiksessä on oikeesti ihan normaaleja ihmisiä, eikä kannata ajatella mitenkään niin, että ei voi itse päästä koska ei ole mikään erikoinen nero. Niin mäkin joskus ajattelin ja ihan turhaan! Oon elävä esimerkki siitä, että tahdonvoimalla voi saavuttaa mitä vaan, siitä toi mun lempi sitaattikin (the future you see is the future you get, näkyy tossa blogin sivulla kans! :)) kertoo! Toki lääkiksessäkin on niitä, jotka on koko pienen ikänsä tehny systemaattisesti työtä lääkiksen eteen ja on tosi kunnianhimosia ja omistaa koko elämänsä tieteelle. Mikäs siinä, ite en vaan sellaseen ryhtyisi.

Terveysasemalla harjottelussa
Oon toki kohdannu reippaasti vähättelyä erityisesti ulkonäön takia. Se on vaan selvää, että tässä maailmassa oikeasti on ihmisiä, jotka uskovat siihen että blondit hiukset ja äly ei mahdu samaan päähän. Omapa on ongelmanne, ite vaan nauran näille tilanteille :D Monesti multa on kysytty, että tuleeko musta siis sairaanhoitaja, kun valmistun (??) Paras pitkään aikaan oli taas tilanne jossain baarissa, kun joku jamppa tulee juttelee ja alkaa kyselee et opiskeleksä jossain Haaga-Heliassa? Kyllä sillä vähän loksahti leuka, kun kerroin että opiskelen lääketiedettä Helsingin Yliopistossa ja se tais itekin vähä nolostua! Tää viimenen TK-harjottelukuva olkoon kannustuksena kaikille teille, jotka on joskus kohdannu vastaavanlaista vähättelyä - You can if you think you can.

ps. jos joku jäi miettimään, niin en oo koskaan värjänny mun hiuksia vaan olen ihan aito luonnonblondi, joten jo siitäkin syystä ärsyttää tollanen hiustenvärin perusteella tehty arvostelu!


24 kommenttia:

  1. Ihana postaus!
    Oon monesti miettiny, että oot liian kaunis lääkäriksi (eihän näin saisi ajatella :D ), mutta pakko uskoa että äly ja kauneus voi mahtua samaan ihmiseen! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs sitä ihminen ennakkoluuloilleen voi :D Siis kyllä tunnustan samat ongelmat itsessäni, koska minäkin teen olettamuksia ulkonäön pohjalta! Mutta omat mietteensä voi sitten peittää oikeissa tilanteissa :) Kiitos!

      Poista
  2. Hei! Sanot että lääkärillä voi olla myös muuta elämää. Haluisin lääkäriksi mut se ei kuitenkaan oo mun intohimo, ja mietin, että voiko musta tulla lääkäriä, koska - hävettää tunnustaa - en haluis omistaa koko elämää toisten auttamiselle :/ oon tosi luova ja lääkärin ammattiki mua kiinnostaa lähinnä siks, et siinä on niin siistejä aiheita mistä vois tehä väitöskirjan ja tutkimuksia! ei niinkään se "käsityöpuoli". ääks auta, oonko valitsemassa ihan väärää alaa? :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellou!

      Lääkis antaa ihan hirveesti mahdollisuuksia tehä monenlaista työtä, niin kliinistä kuin tutkimustakin ja kaikki tarvitaan! Osa lääkäreistä on kunnianhimoisia työnarkomaaneja, jotka todella omistautuvat työlleen, ovat töissä julkisella ja yksityisellä sektrorilla, tekevät tutkimusta, opettavat.. Luonnollisesti tuollainen multisuorittaminen vaatii hirveästi työtunteja. Opiskelijoita monesti kannustetaan ahkeroimaan ja rehkimään, mutta itse olen sitä mieltä, että työn ei tulisi olla koko elämä. Toki yksi keskeinen asia lääkärin työtä on toisten auttaminen ja jos se ei kiinnosta niin voi olla, että ala ei loppupeleissä tunnukaan omalta ja olis aika tylsää panostaa pääsykokeisiin huomatakseen olevansa väärällä alalla :D Jos haluaa urallaan tähdätä korkealle niin se vaatii kyllä paljon työtä, mutta jos "peruslääkäriduuni" kelpaa, niin uskoisin että selviää suhteellisen vähällä :) On kuitenkin tärkeä muistaa, että lääkäri ei ole koskaan valmis vaan jatkuvasti on kehitettävä itseään ja omaa osaamistaan, mikä vaatii myös jonkin verran panostusta!

      Poista
  3. Pakko sanoa, että tää sun blogi tsemppaa mua ihan älyttömästi lukemaan.. Oon yläasteelta asti tienny, että musta tulee lääkäri (olen siis -91) ja vasta viime syksynä, n. kolme vuotta kirjotuksista, sain oikeesti kunnon draivin tälle lukemiselle, kohti mun unelmia. Varsinkin se tieto, että oot päässy sisään vaikket ole lukenu lukiossa muuta kun bilsaa, näistä aineista, lisää mun motivaatiota. Ite oon kyllä lukenu kaikkia noita ja hyvillä tuloksilla, mutta silti aina välillä iskee masennus, ettei tästä tuu mitään. :D Haittapuolena vaan on se, että oon joutunu tekemään töitä tän lukemisen ohella, niin ei tiiä miten se sitte vaikuttaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Monet mun lääkiskavereista teki töitä myös lukemisen ohella, eli ei huolta! Tärkeämpää on se, että huomaa kehittyvänsä ja osaavansa asiat! :) Tsemppiä lukemiseen, maaliviiva häämöttää jo!

      Poista
    2. Kiva kuulla! Nyt vaan päällä ihan hirveä paniikki ja ahdistus, mutta eiköhän tää tästä ja jos ei tänä vuonna niin sitten vaan uus yritys. :)

      Poista
  4. Hei aivan ihana tää sun blogi! Haluaisin kysyä vielä et millasilla papereilla valmistuit lukiosta? Ja olitko lukiossa kuinka hyvä fysiikassa ja kemiassa?
    Mulla on alkanu lukion jälkeen kiinnostaa lääkis tosi paljon mutta opiskelupaikka tuntuu saavuttamattomalta kun ei oo itellä mtn pohjaa nuihin aineisiin:/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka ja kiitoksia! :)

      Lue toi mun aikasempi kirjotus: This is how I did it, siellä kerron omasta historiasta :) Referoin nyt tähän lyhyesti: en lukenut lukiossa lainkaan fysiikkaa tai kemiaa (paitsi tietty pakolliset) mutta bilsasta luin kyllä kaikki kurssit - joten ei todellakaan kannata heittää hanskoja tiskiin sen takia, että ei ole kunnon pohjatietoja!

      Ylppäreistä kirjotin äikkä E, B-ruotsi E, enkku E, pitkä matikka C, terveystieto L ja bilsa L.

      Poista
  5. Aivan IHANA postaus!!! Odotin tätä innolla ku lupsit toteuttaa postausidean!! Joo ja pakko sanoo että oot kyl toooosi nätti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kiitos, kiva kun tykkäsit! :)

      Poista
    2. Näin on! Oot todella nätti ja blondeudesta, jotkut värjää kolme kertaa kuukaudessa ja käy kampaajalla vain saadaakseen sun kaltaiset hiukset.ja mitä ne loppupeleissä saa on vaurioituneet hiukset. Sitten ne vaihtaa bruneiks ku hoitaminen on helpompaa ja vauriot paaaaljon väháisemmät.

      Poista
    3. Kiitos! :) monet luulee mun hiuksia värjätyiks, ehkä siks kun niissä on niin monia eri vaaleen sävyjä ja yllättyy aina kun kerron totuuden. Mut kyllä mullakin tulee aina talvisin "juurikasvu" kun aurinko ei vaalenna hiuksia samalla tavalla kun kesällä :D näkyy hyvin tossa alimmassa kuvassa, vaikka siinä ton kuvan väritys kyl tummentaa noita hiuksia aika paljon!

      Poista
  6. Hei minulla on tutkinto Haaga-Heliasta !! Alkoi naurattaa kun luin tän postauksen :-D (on sielläkin ihan välkkyjä tyyppejä). Ehkä se oli sellainen esi-koulu, jossa opin opiskelemaan. On ainakin lukutekniikka hallussa pääsykoelukemisia varten. Aijon päästä vielä eläinlääkikseen tänä vuonna, tai ensin vuonna ihan viimeistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kamala, toivottavasti kukaan ei nyt ymmärrä tota mun kommenttia väärin, koska en missään nimessä ajattele, että ammattikorkeakoululaiset olisi jotakin idiootteja :D Monet mun kavereista käy AMK:ta ja mietin itekin joskus ensihoitajaksi kouluttautumista, mutta yliopisto kuitenkin voitti, kun totesin, että lääkärinä voin tehdä paljon monipuolisemmin asioita!

      Mutta hei, tosi paljon jaksamista ja onnea pääsykokeiiin ja lukemiseen! :)

      Poista
  7. Oi tosi kiva, kun kerroit itsestäs enemmän! Sai vähän kuvaa siitä, että kuka siellä oikein kirjottelee! Ja hitsi sä olet KAUNIS! :)

    Ja nähään syksyllä! (Mulla on nyt just tällanen "jee mä rakastan fysiikkaa ja pääsen lääkikseen"- fiilis päällä, niin oli pakko laittaa noin ;D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah, ihana kommentti! :) Kiitoksia! Ja hienoo, että löytyy itsevarmuutta, sitä tarvitaan!!

      NÄHDÄÄN siis syksyllä! ;)

      Poista
  8. Hei, oon ulkomaalainen tyttö joka haluis lääkikseeen opiskelemaan, nii tiiäksä onko se mahotonta? Oon nyt lukion ekalla ja meinaan kirjottaa fyken, kemian ja bilsan. Oon saanu tähän asti noista aineista 10.

    Pelottaa vaan, että joudun lukemaan paksuja kirjoja ENKUKS, sillä se on mun heikoin aine.

    Tiiäksä tuunko mä pärjäämään, jos pääsen lääkikseen? Onko raskasta lukea yks kirja ja kauan siinä menee jos joutuu lukee sanakirjan kanssa? Onko aikaa kauan yks kirja pitää olla luettuna?
    Kiitos paljon, jos vastaat näihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi!

      Ei varmasti ole mahdotonta! Kunhan oma suomenkieli on riittävän hyvä siihen, että pystyy kirjottamaan sujuvaa suomea (ei näyttäisi olevan sulle mikään ongelma) ja ymmärtää kysymykset ja oppikirjat niin tottakai onnistuu! :)

      Osalla opiskelijoista on vähän enemmän vaikeuksia enkun kanssa, ainakin enemmän kuin mulla. Täytyy kyllä sen verran sanoa, että sanakirjaa tuskin käyttää enää kukaan jatkuvasti lukiessaan, toi sanasto on niin samanlaista joka kirjassa, että ei sitä alkuvaikeuksien jälkeen enää oikeestaan tarvii, kun yksittäisiin sanoihin silloin tällöin.

      Meillä ei oo ollu vielä kokonaista kirjaa luettavana, vaan aina osa kappaleista ja yleensä mun lukuvauhti on kirjasta riippuen sellanen 10-20 sivua/tunti (sivut on yleensä aika isoja ja täynnä/melkein täynnä pientä tekstiä). Yleensä aikaa lukemiseen on jaksosta riippuen 2-4 päivää, joskus voi olla jopa viikko, ja lukualueet vaihtelee kans ihan kauheesti 30-150 sivuun. Eli vaikea vetää mitään yleistä johtopäätöstä. Uskon kuitenkin, että pärjäisit ihan hyvin! :)

      Poista
    2. Kiitos paljon vastauksesta! :)

      Haluisin vielä kysyy et onko sun kokeet oollu sit suomeks tai enkuks? Ja kuinka usein niitä kokeita on? Onko lääkiksessä opiskelu paljon raskaampaa kuin lukiossa? Kuinka paljon aikaa käytät "läksyjen" lukemiseen päivässä? :)

      Poista
    3. Kokeet on suomeksi ja ruotsiksi, mutta joillakin kursseilla on mahdollisuus osallistua englanninkieliseen pienryhmään, jolloin kyseisten jaksosen kokeet saa myös suorittaa englanniksi.

      Mun lukio-opiskelu oli sen verran säälittävää, että kyllä töitä tulee nyt tehtyä rutkasti enemmän :D Mutta opetusta onkin moninkertaisesti vähemmän, joten itseopiskeluun jää reilusti enemmän aikaa! Viikonloppuisin en yleensä lue jos ei ole pakko ja muutenkin aikataulutan lukemisen niin, että ehdin ajoissa lukea riittävästi, mutta en ota liikaa stressiä! Arkisin luen päivittäin 1-5 tuntia ja se vaihtelee tosi paljon päivästä! En edes lue joka päivä.. ehkä pitäis :D

      Poista
  9. Haha oot kyllä aivan Izzie Stevens tossa terveysasemakuvassa:D!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahhah Izzie on ihan paras! :D Oon kuullu ennenkin vastaavia kommentteja, ehkä meissä on vähän samaa näköä :)

      Poista
  10. "Cool post!
    Much love,
    Wengie
    www.wengie.com"
    "Keep up the great work on your blog! <3

    VastaaPoista