lauantai 5. tammikuuta 2013

Kirjaston biodiversiteetti

Nyt alkaa olla se aika vuodesta, kun kaupunkien kirjastot alkavat pikkuhiljaa täyttyä pääsykokeisiin ja ylioppilaskirjoituksiin valmistautuvista opiskelijoista. Alkuvuonna tilaa riittää vielä hyvin kaikille, mutta viimeistään maaliskuussa tilanne suorastaan räjähtää. Lukusalit ovat tupaten täynnä, kaikki penkit ja pöydät on varattuja ja porukkaa poukkoilee epätoivoisina etsimässä vapaata tilaa. Ja pahinta tässä on se, että se alkaa heti aamusta. Jos et ole viimeistään kymmeneltä paikalla, peli on usein menetetty. Olen itse varsin aamu-uninen, joten saavuin monesti kirjastolle vasta kymmenen jälkeen, mutta jotenkin ihmeellisesti onnistuin silti löytämään aina vapaan paikan. Välillä kiittäminen kävi kyllä lukukaveriani, joka sinnikkäästi saapui kirjastoon aina sen auetessa ja piti kiltisti minulle paikkaa varattuna :)

Vaikka luin suurimman osan ajasta kotona, sain aina kuulla tältä samaiselta kaveriltani millaista valtataistelua kirjastoissa käydään. Koska kaverini kävi lähes yksinomaan samassa kirjastossa (Rikhardinkadun kirjastossa, eli meidän kesken ”Rikussa”) hän oppi myös tuntemaan muita vakiokävijöitä. Ja voi että sitä ihmisten kirjoa. Paikalla oli kuulemma usein sama kyylä, jonka kaverini yllätti useaan kertaan tuijottelemasta kaveriani ja tämän lukemista. Joihinkin vakiokävijöihin pääsin myös itse tutustumaan, lukusalin viimeisellä rivillä oli esimerkiksi aina sama poikarivistö lukemassa ylppäreihin, kaikilla nuuskapurkit nätisti rivissä pöydillä. Kutsuimme heitä ”nuuskapojiksi”.

Kirjastosta kun kirjastosta löytyi aina samoja lukijatyyppejä. Löytyi niitä, jotka ravasivat 10 minuutin välein milloin missäkin, puhumassa puhelimeen, vessassa, täyttämässä juomapulloa.. Samaiset tyypit myös viettivät lounastauolla enemmän aikaa kuin kirjojen edessä yhteensä. Tietysti oli myös niitä, jotka istuivat ahkerasti nenä kiinni kirjassa ja keskittyivät oikeasti lukemiseen (way to go!!), mutta suurin osa lukijoista oli joko ”piiloahkeria opiskelijoita” (jotka näyttävät kaukaa katsottuna hyvin ahkerilta, mutta lähempää tarkasteltuna he tuijottavatkin kirjan sijasta seinää, ulos ikkunasta tai pöytää täysin omissa oloissaan) tai ”torkkujia” (umpiunessa kirja tyynynä). Muita piiloahkerien opiskelijoiden alalajeja olivat ”luen tässä välissä yhden cosmopolitanin -ihmiset”, ”kännykän näpertäjät” ja ”kuuntelen tässä samalla ipodia –lukijat”.  Lisäksi siellä on AINA joku (kiltisti sanottuna) urpo, joka ei tajua (tai ei välitä) häiritsevänsä muita, vaan huudattaa musiikkia kuulokkeistaan, kahistelee kirjan sivuja ja kolistelee muutenkin, vetää tuolin maata pitkin, jolloin koko lukusali sävähtää sitä kirskunaa (täydellisen hiljaisuuden jälkeen se todellakin repäisee tärykalvoja!) eikä edes yritä toimittaa asioitaan hiljaisesti. Pahimmassa tapauksessa sillä on vielä kännykkäkin äänellisellä ja kohta salissa raikaa iloisesti milloin mikäkin soittoääni. Ja usein ”urpo” vielä erehtyy vastaamaan puhelimeen ilman pienintäkään käsitystä siitä, miten kaikki kanssalukijat jo kihisevät raivosta tuoleissaan. Mutta jos salissa istuu yksikin ”neurootikko” tilanne ei onneksi pääse kehittymään näin pahaksi. Neurootikko on nimittäin se tyyppi, joka kivahtaa jokaiselle, joka sattuu hengittämäänkin liian raskaasti. Näitä tyyppejä ei pidä ottaa liian vakavasti, mutta niistä on suurta apua silloin, kun salissa on joku häirikkö.

Kirjastossa lukemisen hyvä puoli oli ehdottomasti se, että kun itse piti pientä taukoa ajattelutyöstä ja katseli ympärilleen pystyi ajankulukseen bongailemaan näitä tyyppejä. Kirjastossa solmii helposti uusia ystävyyssuhteita muihin lukutovereihin ja saa kaipaamaansa vertaistukea. Kevättä kohti tahti kuitenkin kiihtyy ja ilmapiiri käy varsin ahdistavaksi. Itse en halunnut käydä kirjastossa enää viimeisen kuukauden aikana, sillä koko rakennus suorastaan huokui negatiivista energiaa: paniikkia, kiristyneitä hermoja, väsymystä ja yleistä apatiaa. Jos koet tämän vaikuttavan sinuun, on parasta pysyä poissa kirjastosta keväällä. Jotkin lukijat ahdistuvat välittömästi, kun huomaavat paikalla olevan muitakin samaan oppilaitokseen pyrkiviä, etenkin jos he sattuvat istumaan lähellä. Itseäni tämä ei koskaan häirinnyt, ja itse asiassa nautin siitä, kun huomasin jonkun toisen lääkikseen pyrkivän zoomailevan jatkuvasti tekemisiäni. Sain siitä jonkinnäköistä vallantunnetta, kun itselläni ei ollut tarvetta arvioida muiden osaamista. Välillä saatoin jopa nostaa tarkoituksella vapaa-ajan lukemiseksi hankkimani IFA:n (ihmisen fysiologia ja anatomia) pöydälle näytille, sekä joskus jopa valtavan kasan laskemiani laskuja siihen vierelle, ihan vain kyttääjien ärsytykseksi. Vähän ilkeää ehkä, mutta pääsykoevalmistautuminenhan onkin psykologista sodankäyntiä. Sillä kyse on siitä, kenen pää kestää salissa ja kenen ei. Tiedollisesti päteviä pyrkijöitä on jokainen sali täynnä, mutta jotenkin sieltä on eroteltava jyvät akanoista. Valintakoetilanteessa tarvitsee itsevarmuutta, luottoa omaan osaamiseen. Sitä ei saa muiden pyrkijöiden kyyläämisestä. Keskity omaan tekemiseesi on paras neuvo, jonka voin pyrkijöille antaa. Älä häiriinny kurssikavereista, jotka kehuvat lukeneensa Galenoksen 3 kertaa "ihan vain varmuuden vuoksi" tai lukusalissa viereesi istuvasta laskukoneesta, joka tykittää 10 tuntia putkeen kemman ja fyssan tehtäviä tasaisella vauhdilla. Sinulla on mahdollisuus onnistua huolimatta siitä, miten hyviä muut ovat. Sinun täytyy vain varmistaa, että olet vielä parempi. Easier said than done, I know :)

13 kommenttia:

  1. Hei!
    Oon lukion tokalla luokalla ja kirjotukset lähestyy. Aattelin kirjottaa syksyllä saksan ja ruotsin, keväällä enkun, matikan, psykan ja äikän. Ongelma on vaan se, etten yhtään tiiä mikä musta tulee!! Vieläkään! Se on tosi ahdistavaa. Oon sitte miettiny lääkistä, mut toisaalta pelkään olevani liian herkkä sinne, etten kestä nähä niitä kaikkia sisäelimiä ym.? Mutta kun en oikeen keksi muuta! Tääkin tuntuu pahalta, koska yleensähän lääkikseen pyrkivillä se on ollut jo kauan tiedossa ja tyyliin joku intohimo, ja itse olen vasta harkitsemassa tätä vaihtoehtoa.
    Niin no asiaan, en oo siis lukenu mitään noista bilsasta, kemiasta enkä fysiikasta, mut mietin et pääsymahdollisuudet ois varmaan paremmat jos mulla ois joku niistä kirjotettuna. Mikä ois helpoin? Ongelma opiskelun suhteen ei sinänsä ole koska olen tosi hyvä koulussa, nyt lukiossaki kympin keskiarvo. Mut pelkään vaan et mun motivaatio ei oo riittävä! Pitäisinkö suosiolla välivuoden ja miettisin rauhassa mikä mua kiinnostaa?
    Sori kauheen sekava viesti, mut ainaki kuvastaa mun mielen sisäistä myllerrystä tällä hetkellä! :D Kiitos hirmuisesti jos vastaat!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lääkikseen pyrkiminen on sellainen urakka, että suoraan sanottuna siihen ei kannata ryhtyä jos ei ole aivan varma haluvansa alalle. Mietiskele rauhassa eri vaihtoehtoja, vaikka se sitten tarkoittaisi välivuotta. On helpompi tehdä töitä, kun on selkeä tavoite!

      Jos olet matemaattinen ihminen, niin kemia saattaisi olla "helppo" kirjoitettava, itselleni helpoin on kuitenkin ehdottomasti bilsa. :)

      ps. lääkiksessä voi tehdä paljon muutakin, kun tutkia sisäelimiä :)

      Poista
    2. kiitos vastauksesta! :) joo, pitää miettiä vielä että mikä se mun juttu oikeen on, tuntuu olevan vielä niin hakusassa että huh! pitää varmaan ottaa se välivuosi ja miettiä ihan rauhassa.
      koska olen "matemaattinen ihminen", niin voisiko fysiikka olla mulle "helppo kirjotettava? se nimittäin noista kolmesta eniten kiinnostaisi...
      joo tiedän, että lääkärin ammatissa on paljon erikoistumismahdollisuuksia, ei vaan niitä sisäelimiä (:D), siksi se mua kiinnostaisikin! haluan nimittäin työssäni, mikä se sitten onkaan, toimia nuorten mielenterveyden hyväksi, ja plussaa olisi myös saada tehdä tutkimusta. mutta kun psykologien sanotaan olevan "palkkakuopassa", niin lääkärin ammatti olisi siinä mielessä ehkä parempi... en tiedä...

      Poista
  2. Juuri noiden "urpojen" :D takia luen mieluummin kotona. Kiitos tsemppailusta ja hyvästä blogista :).

    VastaaPoista
  3. Hahaa olipa hauska tää postaus!! :D Tunnistan ahkerana kirjaston käyttäjänä noi tyypit niin hyvin! Ihanaa, kun jaksat aina myös tsempata meitä kevään hakijoita. Et arvaa, miten paljon sä annat motivaatiota jaksaa, kiitos siitä! :)

    VastaaPoista
  4. Olipa kivasti kirjoitettu! Itse luen kotona, kun siellä pystyn parhaiten keskittymään, mutta voin kuvitella että tuollaista se meno tuolla kirjastoissa alkaa kohta olla! :D

    VastaaPoista
  5. Kiitos kommentoijat! :) Hyvä, että teksti upposi teihin :D

    VastaaPoista
  6. Heippa! Sellaista kyselisin, että miten aloitit käytännössä fysiikan läpi käymisen? Luitko ensin teoriat ja siirryit sitten laskuihin vai aloititko laskemisen heti ja siinä samalla teoriat tuli kerratuksi? Itse olen aikoinaan (7 vuotta sitten) opiskellut lukiossa fysiikkaa 8 kurssia, mutta lähes kaikki on kerrattava muistin virkistykseksi. 8 kurssia sisältää kuitenkin sen verran asiaa, että hetki menee jo pelkästään teoriat lukiessa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin tekemällä valmennuskurssin tehtäviä ja siinä samalla luin teoriaa. Käytännössä siis yritin tehdä laskuja aluksi luentomuistiinpanojen avulla ja jos tökki pahasti niin otin apua lukion kirjoista. Toki teorian lukeminen oli vahvasti mukana alkuvaiheessa, mutta pääpaino oli kokoajan kuitenkin laskemisessa :)

      Poista
    2. Kiitos vastauksestasi! :) Pitänee varmaan itsekin alkaa vain enemmän laskemaan, vaikka välillä tuntuu, ettei osaa tehtäviä ratkaista, jos ei ole lukenut asiasta teoriaa ensin.

      Poista
  7. Hei! Ensinnäkin kiitos hyvistä vinkeistä :) Oon itse myös hakemassa lääkikseen, ja tästä sun blogista saa mukavaa tsemppausta! Yksi asia mun mieltä kuitenkin vaivaa (ja samalla laskee ikävä kyllä lukumotivaatiota): ikäkriisi. Tilanne on nimittäin sellainen, että jos ja kun lääkikseen ensi syksyksi pääsisin, oon koulun alkaessa 23-vuotias.. Nyt kysyisinkin sulta, millainen ikäjakauma fukseissa tuntuu olevan ja käykö teidän opiskelijabileissä tasaisesti kaiken ikäsiä? :) Täähän on oikeasti ihan sivuseikka, mutta silti meinaa vaivata... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Kiitos viestistä :) Pahoittelut myöhäisestä vastauksesta, multa menee välillä ohi nää vanhempiin postauksiin tulevat kommentit ja sitten huomaan ne vasta vähän myöhässä! 23-vuotias lääkiksen aloittaja ei todellakaan ole mikään poikkeus ainakaan Helsingissä! Sanoisin, että suurin osa alfoista on 20-25 vuotiaita ja sitten löytyy joitakin 30+ ja jopa 40+ opiskelijoita. Joten älä yhtään murehdi ikääsi turhaan, kavereita saat varmasti! Eikä suoraan sanottuna yliopistossa enää niin katsota muiden ikiä, en itsekään muista useiden kavereideni olevan minua vanhempia, mikä on hyvä juttu tietysti :) Bileissä käy enimmäkseen juuri nuo 20-25 vuotiaat, mutta ei kukaan todellakaan katsoisi pahalla vaikka vanhemmatkin opiskelijat lähtisivät mukaan! Tosiassa monilla yli 30-vuotiailla on jo oma perhe kotona odottamassa, joten villi opiskelijaelämä ei enää taida kiinnostaa :D

      Poista
  8. Much love,
    Wengie
    www.wengie.com"
    "Brilliant blog <3

    VastaaPoista