perjantai 3. elokuuta 2012

Yleistä pohdintaa tulevasta

Enää kuukausi jäljellä koulun alkuun! Tuntuu ihan uskomattomalta koko ajatus siitä, että kohta sitä ollaan ihan oikeasti opiskelemassa lääketiedettä. Kesäkuussa olin niin innoissani, että olisin voinut aloittaa koulun saman tien. Edelleen olen innoissani, mutta samalla aivan uuden elämänvaiheen alku vähän jännittää. Tuskin olen uusista opiskelijoista ainoa, joka miettii odotuksen ja pienen jännityksen sekaisin tuntein tulevaa syksyä. Vaikka olen uravalinnastani täysin varma, niin sitä pakostakin pysähtyy miettimään työn vaativia puolia. Tiedän, että minusta on siihen, mutta ajatus siitä, että pitäisi kuuden vuoden päästä olla uunituore lääkäri, tuntuu käsittämättömältä. Jo pelkkä verikokeen ottaminen toisen käsivarresta jännittää, saati sitten se, että olen kohta vastuussa muiden ihmisten terveydestä! Entäpä äkilliset kriisitilanteet, joissa on pakko toimia eikä pysähtyä saa? Olen aina toiminut hyvin paineen alla, mutta pystynkö varmasti luottamaan osaamiseeni senkin jälkeen, kun potilas ei selviäkään? Mitä sitten, jos teen virheen, josta aiheutuu potilaalle kärsimystä, jopa kuolema? Pystynkö todella käsittelemään kaikkia tulevia uusia tunteita ja stressiä? Ihminen on erehtyväinen ja parhaatkin meistä epäonnistuvat joskus ja sitä rataa.. Mutta mitä sitten, kun on itse se, joka on vastuussa toisen hengestä? Yhtäkkiä kaikki lohdutukset ovat vain pelkkää sanahelinää.

Saan jatkuvasti kuulla tutuiltani, että minusta tulee vielä loistava lääkäri. Olen kuulemma fiksu, empaattinen, looginen, sosiaalinen ja sitä rataa. Mutta millainen on oikeasti loistava lääkäri? Potilaat ovat kuitenkin niin erilaisia, eikä tässä maailmassa valitettavasti kukaan voi miellyttää kaikkia. Toinen haluaa lääkärin olevan jämpti ja etäinen ja pysyvän tiukasti aiheessa. Toinen puolestaan kaipaa enemmän tukea ja läheisyyttä, kenties kannustavia sanoja tulevaisuudelle. Ehkäpä loistava lääkäri pystyy aistimaan potilaistaan aina sen, millaista käsittelyä ja lähestymistapaa he kaipaavat. Mutta olenko minä sellainen? Vaikka yleensä tulisi toimeen erilaisten ihmisten kanssa, se ei vielä tarkoita, että osaisi aina kohdella potilasta "oikein". Mitä jos potilaan ainut muisto lääkärikäynnistä onkin hänen saamansa huono tai vääränlainen kohtelu? Varmasti jokainen on eläessään tavannut mitä erilaisimpia lääkäreitä, joista jotkut ovat olleet todella hyviä ja toiset taas vähän vähemmän hyviä. Ja minä ainakin haluaisin tulevaisuudessa kuulua niihin todella hyviin.

Myös tuleva yliopistoaika mietityttää. Edessä on vuosia ankaraa opiskelua, lukemista, käytännön harjoittelua, ryhmätyötä ja lukuisia tenttejä. Olen aina ollut hyvä koulussa, mutta en varsinaisesti sitä lukija-tyyppiä. Olen enemmänkin pohdiskelija, joka hahmottaa isoja kokonaisuuksia. Mutta lääkiksessä isot kokonaisuudet eivät riitä, tarvitaan myös pienen pienien yksityiskohtien muistamista ja hallitsemista. Koska läsnäolo on yleensä pakollista, on opiskelu hyvin ala-astemaista. On valmiit lukujärjestykset joita noudatetaan mukisematta, ja se kyllä sopii minulle. Mieluummin olen läsnä tunneilla kuin opiskelen itsenäisesti kotona tai kirjastossa, vaikka siltä ei tietenkään voi välttyä. Opiskelu on varmasti aivan erilaista kuin lukiossa, sillä opiskeltavaa on PALJON. Vaikka aihe kiinnostaa niin silti miettii omaa jaksamistaan. Olen aina harrastanut paljon ja etenkin urheilu on sydäntä niin lähellä ettei siitä voi luopua. Ja entäs sitten perhe, kaverit ja muut läheiset? Fuksivuoden tapahtumat ja juhlat? Ja aikaa omaan rentoutumiseenkin pitäisi vielä jäädä! Miten ihmeessä sitä selviää kaikesta samaan aikaan? Mutta kyllä koulusta saa paljon muutakin kuin kasoittain luettavaa ja tehtäviä - uusia ystäviä. Ja ystävien kanssa sitä selviää melkein mistä tahansa. Yhdessä voi opiskella, käydä liikkumassa, syömässä ja keskustella kaikesta uudesta (ja miksei vanhastakin). Ystävistä saa voimaa ja tukea. Ja mahdollisesti tulevaisuudessa myös kollegoja :)

Siinä vähän viimeaikaisia ajatuksia, pian jo nähdään miten todellisuudessa käy!

6 kommenttia:

  1. Samat asiat jännittävät ja mietityttävät myös siinä vaiheessa, kun pääsee tekemään lääkärin töitä, ja uskoisin, että myös muutama vuosi työelämän alkamisen jälkeenkin. Ja osa on niin isoja asioita, että niistä kantaa huolta eläkkeeseen saakka.

    Opiskelujen suhteen sanoisin, että jokainen kyllä löytää sen oman tyylinsä. Perfektionistiksi ei kannata ryhtyä. Kuten sanoit, opiskeltavaa on paljon, eikä kukaan pysty oppimaan ihan kaikkea. Ajan myötä oppii hieman paremmin erottelemaan oleelliset asiat nippeleistä.

    Syviä ystävyyksiä muodostuu ja toivottavasti kurssillenne tiukka yhteishenki :) Nämä auttavat pärjäämään ja samassa veneessä olevassa porukassa on helpompi pohtia vaikeita asioita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos viestistä! En ole aikeissa ryhtyä perfektionistiksi (vaikka se vähän vaikeaa minulle olisikin) sillä en halua kuluttaa itseäni loppuun vaan myös nauttia opiskelusta ja siitä, että pääsen tekemään juuri sitä mitä todella haluan! Ja odotan innolla myös uusia kavereita :) Yhdessä sitä mennään vaikka läpi harmaan kiven!

      Poista
  2. Heippa! Hurjasti onnea lääkikseen pääsystäsi! :) Voisitko mahdollisesti antaa joitain vinkkejä lukioon? :) Itsellänikin unelmana lääkärin ammatti.. Ihanaa loppukesää sinulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! :)

      Kiva, että löysit blogini, toivottavasti saat sen lukemisesta lisää motivaatiota ja vinkkejä tulevaisuudelle! Lukiota ajatellen suosittelisin lukemaan tietysti kaikki kemian, fysiikan ja bilsan kurssit jos vain mahdollista, mutta vaikket niitä ehtisikään lukea niin sisäänpääsy ei missään nimessä ole mikään mahdottomuus! Pääsykokeessa laskurutiini on ehdottomasti tärkeää, sillä tehtävien ratkaisuun ei ole hirveästi aikaa, joten suosittelen laskemaan paljon jo lukiossa. Samalla myös ymmärrys fysiikkaa ja kemiaa kohtaan kasvaa! Itseäni helpotti myös hyvät pohjatiedot biologiasta, sillä pääsykokeeseen minun tarvitsi lähinnä kerrata yksityiskohtia, sillä isot kokonaisuudet osasin jo entuudestaan. Näin aikaa lukemiselle ja "ylimääräisen" opiskeluun jäi enemmän!

      Jatka unelmointia lääkärin ammatista äläkä missään nimessä luovuta! Ei tarvitse olla mikään nero päästäkseen sisään =) Kyse on lähinnä harjoittelusta: paljon laskuja ja kertausta ja joka kerta ajatus mukana lukemisessa! Turha stressata pääsykoetta etukäteen, keskity vain ja ainoastaan unelmiesi saavuttamiseen! Hyvää loppukesää myös sinne :)

      Poista

  3. En tiedä pidätkä vielä tätä blogia, mutta satuin löytämään tämän Becoming a doctor- blogisi vasta nyt xP MUTTA oon tosi kiitollinen että sunkaltaiset ajattelee myös lääkikseen pyrkiviä ja luo tämmöisen kivan kannustus sivun "hikisesti" lääkikseen pyrkiville ^^ Itseasiassa kun luin sun noita YO-todistus tuloksia niin musta todella tuntuu että mun pitää panostaa...´´ xD mutta mäkin oon aina aatellut että lääkis ei ole mikää impossible homma ja vaan "nerojen" juttu.

    Vaikka olenkin itse aika hidas oppimaan enkä mikään parhain laskija, niin on silti unelmani tulla juuri lääkäriksi! Se on ollut itseasiassa pienestä asti, mutta mun ongelma on lähinnä siinä että olen enemmänkin taiteellista tyyppiä kuin loogista, ja silti pyrin lääkikseen. Nykyään on lääkikseen pyrkimiskilpailu kovempaa kuin koskaan ennen, mutta aion itsekin tehdä kaikkeni jotta pääsen lähelle unelmaani!

    Kiitos paljon vinkeistä ja uskon että tulen taas tsekkaamaan sun blogia xD Uskon että rohkaisit mun lisäksi monia muita epätoivoisia lääkikseen pyrkiviä, joilla on varmasti sun tavoin mahdollisuus pukea se valkoinen takki tulevaisuudessa!

    Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2016! xD

    VastaaPoista