torstai 19. heinäkuuta 2012

This is how I did it

Moi taas!

Ajattelin kertoa vähän siitä, miten itse valmistauduin valintakokeeseen ihan hakupäätöksenteosta varsinaiseen koitokseen asti. Kuten jo aikaisemmin kerroin, harkitsin pitkään ja tarkkaan lääkistä. Olin aina haaveillut lääkärin urasta, mutta haku-urakka hirvitti tätäkin tyttöä, vaikka aina olen opiskeluun panostanutkin. Kemia ja varsinkin fysiikka tuntuivat supernerojen yli-ihmisten aineilta ja pelkäsin, etten tajuaisi mistään tehtävistä mitään. Etsin alitajuntaisesti helpompaa reittiä valoisaan tulevaisuuteen, mietin biologian ja terveystiedon opiskelua, Jyväskylän liikuntatieteellistä, jopa bioteknologiaa... Mikään muista vaihtoehdoista ei kuitenkaan tuntunut omalta, halusin lääkäriksi (kirurgiksi tarkemmin sanoen) ja päätin antaa itselleni mahdollisuuden ja ilmoittauduin Valmennuskeskuksen "superpitkälle" kurssille, joka alkoi jo syyskuussa (2011). Olin käynyt aiemmin tapaamassa Valmennuskeskuksen kurssipäällikköä, joka kertoi kurssin sopivan hyvin "kokeiluksi", sillä sen voisi halutessaan jättää kesken parin viikon jälkeen ja maksaa vain materiaalimaksun (noin 140e jos muistan oikein) ja sehän sopi minulle! Päätin meneväni kurssille testaamaan, miltä opiskelu tuntuu ja tekeväni lopullisen päätöksen ensimmäisten kahden viikon aikana.

Varsinainen päätös hakemisesta syntyi oikeastaan jo ennen kurssin alkua. Jouduin syyskuun alussa sairaalaan kahdeksi viikoksi aivolaskimotukoksen takia. Toivuttuani pahimmasta järkytyksestä, lääkepöllystä ja kivusta aloin tarkkailla entistä enemmän sairaalan arkea. Oma lääkärini oli todella mukava ja kannustava ja osastolla ollessani tajusin todella haluavani lääkäriksi. Päätin yrittää tosissani ja heti sairaalasta päästyäni kurssi alkoi.

Hyväksi onnekseni samalle kurssille sattui tulemaan yläasteaikainen hyvä kaverini. Olimme puhuneet kesällä yhdessä lääkiksestä ja kumpikin mietti vielä silloin hakemista ja oli tosi hauska ja ihana sattuma, että oisuimme samalle kurssille! Hänestä tuli minulle koko 8 kuukauden ajaksi korvaamaton tuki ja turva. Opiskelimme yhdessä, keskustelimme vaikeista aiheista, opetimme toisiamme (hän hallitsi kemian ja fysiikkaa, minä puolestaan bilsaa) ja purimme lukuahdistusta yhteisillä lounastauoilla, leffailloilla ja pitkillä tekstiviestimaratoneilla (tekstailimme päivittäin useita kertoja). Olimme yhdessä monta tuntia viikossa. Onneksi olemme aina olleet opiskelijoina hyvin samanlaisia, joten yhteistyö sujui ongelmitta. En tosiaan tiedä olisinko selviytynyt koko vuodesta ilman häntä!

Vuoden 2011 loppuun asti seurasin aika pitkälti kurssin aikataulua. Tein aina annetut kotitehtävät, tein muistiinpanoja tunneilla ja kertasin opitut asiat kurssimateriaaleista. Kun tieto Galenoksen poisjäämisestä vahvistui, saimme ihan uudet materiaalit. Säilytin kuitenkin myös vanhat materiaalit ja käytinkin niitä myöhemmin keväällä, lähinnä extratiedon saamiseksi. Luin 5-6 päivää viikossa noin 3-5 tuntia per päivä. Aluksi energiaa kului kauheasti asioiden ymmärtämiseen. Yksinkertaisetkin jutut tuottivat tuskaa ja laskuja sai jauhaa pitkään ja hartaasti. Kävin syksyllä myös Eiran aikuislukiossa muutamilla kemian ja fysiikan kursseilla, mutta aikaa ei juuri jäänyt kursseilla panostamiseen (treenasin tosiaan tavoitteellisesti sitä käsipalloa) joten kävin siellä lähinnä kuuntelemassa opetusta. En juurikaan huomannut hyötyväni aikuislukiosta, joten lopetin siellä käymisen ja aloin lukea fysiikan ja kemian kurssikirjoja itsenäisesti. Fysiikassa luin Physica-sarjaa ja kemiassa Kemistiä (en kyllä suosittele!) ja Moolia. En lukenut vielä lainkaan bilsaa.

Jouluna lomailin kunnolla ja lähdin uudeksi vuodeksi Rukalle kavereiden kanssa. Sanomattakin selvää, että kirjat jäivät täysin sillä viikolla pölyttymään kaappiin :D Mutta loma oli ansaittu ja ehdottomasti tarpeen! Uuden vuoden jälkeen aloitin uudella tarmolla lukemisen ja aloin myös kasvattaa viikkotuntejani, aluksi noin 4-6 tuntiin päivässä ja kevään aikana vähitellen 6-8,5 tuntiin päivässä. Tämä aika oli siis itsenäistä opiskelua, valmennuskurssia oli lisäksi 2-3 kertaa viikossa 2,5-4,5 tuntia kerrallaan, joten kokonaisopiskelumäärä per viikko oli lopussa 40-45 tuntia. Pidin viikossa aina yhden täysin lukuvapaan päivän ja yhden kevennetyn päivän, jolloin tein esimerkiksi vanhan valintakokeen. Vaikka luulisi ettei vanhoista valintakokeista ole enää hyötyä Galenoksen poisjäämisen takia, olen sitä mieltä, että niitä kannattaa kyllä laskea. Monissa kokeissa on tehtäviä, jotka ratkeavat pelkällä lukion oppimäärällä ja lisäksi on paljon tehtäviä, joihin pystyy vastaamaan ainakin jotakin. Lisäksi oppii tuntemaan valintakokeiden luonteen, käyttämään aikansa viisaasti ja olemaan tarkka kysymysten ja aineistojen kanssa.


Tauotin lukemista säännöllisesti ja pyrin syömään hyvin ja terveellisesti. Kävin treeneissä koko lukemisen ajan, lukuunottamatta aikaa jolloin olin loukkaantuneena (nilkan nivelsiteiden repeämä) tai urheilukiellossa (sairaalakäyntien jälkeen). Viikonloppuisin näin kavereita ja poikaystävääni ja yritin rentoutua. Pidin välillä pieniä "minilomia" lukemisesta, esimerkiksi vappuna. Aloitin bilsan lukemisen helmikuussa ja käytin kirjasarjana BIOS:ta ja lisäksi minulla oli Biologia-sarjan ihmisen biologian (BI4) kirja. Luin myös silloin tällen IFA:a (Ihmisen fysiologia ja anatomia) lähinnä "kevyenä" viikonloppulukemisena :D Loppuviikosta tein itselleni aina lukusuunnitelman seuraavalle viikolle, johon suunnittelin mitä ainetta aion lukea ja mitä tehtäviä tehdä. Suunnitelma ei ollut koskaan kovin tarkka, vaan lähinnä mallia: Ma - BILSA: 2 ajatuskarttaa + lukemista + tehtäviä. Kuluneen päivän jälkeen vedin aina yli ne asiat, jotka olin sen päivän aikana ehtinyt tehdä, jotta näkisin, mitä kaikkea viikolla olisi vielä tehtävä. Tein bilsasta paljon käsitekarttoja kaikista tärkeistä kokonaisuuksista. Tein myös kemiasta muutaman käsitekartan. Opettelin kaikki kaavat ulkoa (no en nyt IHAN kaikkia, mutta kaikki ne jotka koin hyödyllisiksi). Laskiessani merkkasin aina ylös vaikeat tehtävät ja tein niitä myöhemmin uudestaan. Saimme kurssilta myös soveltavia lisätehtäviä, joissa oli mukana vanhoja koetehtäviä sekä muita samantyyppisiä integroituja tehtäviä. Laskin kaikki nämä lisätehtävät, lisäksi laskin vanhoja valintakokeita (muistaakseni joku 5 koetta yhteensä, eli en kovin paljoa) ja luin uusien kurssimateriaalien lisäksi vanhoja Galenos-ajan materiaaleja, painopiste kuitenkin lukion oppimäärässä.
Lomapäivinä tuli tehtyä kaikenlaista, monien vuosien jälkeen iski myös maalaushimo!

Kokeeseen menin hieman hermostuneena, mutta luottavaisena. En lukenut lainkaan koetta edeltävänä päivänä vaan keskityin pitämään ajatukseni poissa tulevasta päivästä. Nukuin hyvin ja pakotin itseni syömään aamulla (verensokerit ylös! juoda ei kannata kovin paljoa). Koepaikkani oli metsätalo, joten tulin bussilla Kamppiin, mistä kävelin koepaikalle (ne jotka eivät tiedä, metsätalo sijaitsee lähellä Kaisaniemen metristä!). Olin hyvissä ajoin paikalla, kävin vessassa täyttämässä juomapullon ja istuskelin salin oven edessä ja odottelin suht rauhallisin mielin. Eväinä minulla oli omena, suklaata ja leipä (jota en koskaan syönyt) ja mukana oli tietysti myös ajokortti, laskin ja kirjoitusvälineet. Menin heti ensimmäisten joukossa sisään ja pääsin istumaan eturiviin, mihin halusinkin, sillä siellä ei tarvitse katsella muita hakijoita. Koeaika hurahti nopeasti, mutta ehdin kuitenkin tehdä kaikki tehtävät, vaikka ensimmäisen tehtävän monivalinta menikin vähän lottoamiseksi =) Kokeen jälkeen olo oli huojentunut mutta myös ahdistunut. En halunnut missään nimessä mennä katsomaan oikeita vastauksia, joten yritin työntää koko kokeen pois mielestä tulosten julkaisuun asti. Ja tässä sitä nyt ollaan, kirjoilla Helsingin Yliopistossa ja elämä hymyilee! :) Syyskuuta odotellessa..

29 kommenttia:

  1. aikamoista mättöä... t. tuleva kurssitoveri

    VastaaPoista
  2. No oli kuitenki sen verran mielenkiintosta mättöä et vaivauduit kommentoimaan? :D

    VastaaPoista
  3. no siis lähinnä hatunnoston arvoinen suoritus kerran et lukiossa fyssaa/kemmaa lukenut =)) tuo työmäärä oli tässä se "aikamoinen mättö"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitten mä ymmärsin sun viestin ihan väärin! :D Eli ensialkuun anteeksi ja heti perään kiitos! Enkä nyt sanoisi, että tein mitenkään järjettömästi töitä, päin vastoin kokoajan tuntui ettei se ollenkaan riitä. Mutta jotenkin ne asiat vaan loksahti paikoilleen jo ekalla kerralla! :) Mutta tiedän kyllä erään toisenkin joka pääsi nyt Helsinkiin ensi yrittämällä ja lukematta kemmaa tai fyssaa lukiossa! Jokainen sisäänpääsy on hatunnoston arvoinen suoritus :)

      Poista
  4. Onnea hurjasti opiskelupaikasta!! :-)

    VastaaPoista
  5. Onnea onnea!! :) Itsellänikin on haaveena lääkis, nyt aloitin juuri lukion toisen vuoden. Mun on pakko kysyä, että luitko ollenkaan matikan kursseja, vai luitko ainoastaan pääsykokeeseen kemiaa, fysikkaa ja biologiaa? Entä millaiset sun alkupisteet oli yo-kirjoitusten pohjalta pääsykokeeseen :) ?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset sinne myös! :)

      Luin lukiossa pitkän matikan, mutta vähän heikommalla menestyksellä, kun ei derivointi ja integrointi juuri jaksanut kiinnostaa.. :) Pääsykokeeseen lukiessani en kuitenkaan lukenut enää mitään matikan kirjoja, me käytiin valmennuskeskuksessa kurssin alussa läpi "matemaattisia apuneuvoja" eli kerrattiin perusmatikkaa ja kaikkea, mitä kokeessa voi tarvita. Käytännössä siis merkitseviä numeroita, prosenttilaskuja, logaritmejä, potensseja ja perus kaavojen pyörittelyä ja supistamista. Mikään matikkanero ei todellakaan tarvitse olla, kyllä ne taidot fysiikkaa ja kemiaa laskiessa hioutuu ihan riittävästi!

      Alkupisteitä kirjotuksista taisin saada Helsinkiin 36 jos muistan oikein. Mulla pisteytettiin siis äikkä (E), enkku (E), B-ruotsi (E, joka muuten laski alkupisteitä ihan roimasti, muualle kuin Helsinkiin ei ruotsia pisteytetty!), bilsa (L) ja terveystieto (L). Kannattaa jo etukäteen katsoa noi pisteytykset yliopiston sivuilta ja laskea omat lähtöpisteet niin saa vähän suuntaa siitä onko niistä hyötyä :)

      Poista
  6. Jään innolla odottelemaan! Itselläni ensi keväänä haku edessä ja valmennuskurssi alkaa marraskuussa. Itse en myöskään ole lukenut fysikkaa ja kemiaa lukiossa, mutta pitkän matikan ja suurimman osan biologiasta.

    May

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä kauheesti tulevalle vuodelle! Kun kurssi alkaa noin aikaisin, ehtii kyllä hyvin käydä läpi ja opetella kaikki kemian ja fysiikan asiat, ahkeruutta vaaditaan, mutta lopussa kiitos seisoo :) Muista unelmoida ja haaveilla säännöllisesti, se ruokkii motivaatiota!

      Poista
  7. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  8. Oma pääsykoeurakka on vasta alussa, fysiikkaa ja bilsaa en oo aikaisemmin lukenut muuta kuin lukion pakolliset kurssit, apua! Tää ja aikasempi postaus motivoi tosi paljon joten kiitos siitä. Sain vähän uskoa siihen että lääkikseen VOI päästä ekalla hakukerralla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä voi ja jopa 30 % uusista opiskelijoista on ensikertalaisia! :) Tsemppiä lukuihin!

      Poista
  9. Huh, täälläkin yksi lääkikseen seuraavana keväänä hakeva, joka vapisee jännityksestä jo nyt :--D Tyhmänä en tajunnut lukiossa kemiaa ja fysiikkaa lukea pakollista yhtä kurssia enempää ja nyt se kostautuu. Ehkä se vähän kompensoi että biologiaa osaan senkin edestä yliopistotasolla (kävin vuoden siellä) ja erityisesti ihmisen anatomia ja fysiologia ehtii tulla tutuksi tämän vuoden aikana kun olen opiskelemassa terveydenhoitajaksi. Kyllä, olen juuri näitä haahuilijoita, ja tajuan vasta nyt hakea ekaa kertaa lääkikseen.. :--D
    Onko sulla mitään vinkkiä mistä hankkia studybuddya, kun kavereissa ei ole ketään lääkikseen hakevaa?? Valmennuskurssiakin harkitsen, mutta se voi olla ongelma päällekkäisten opiskeluiden kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Essi, mä haen lääkikseen ensi keväänä. En myöskään ole lukenut kemian ja fysiikan kaikkia kursseja. (Lukiossa vain ensimmäiset kurssit ja iltalukiossa FY5 ja KE2 yli vuosi takaperin) Olen tähän mennessä todellakin vain haahuillut (välivuosia, yksi yliopistovuosi ja yksi amisvuosi) ja nyt vasta päätin hakea ensimmäistä kertaa ihan oikeasti johonkin Suomen lääkiksistä. Olen tällä hetkellä nettilukiossa (asun ulkomailla) joten suosittelen sitä sinullekin tai sitten perusiltalukiota! Jos sua huvittaa, voidaan myös vaihtaa ajatuksia sähköpostilla. Tsemppiä lukemisiin! :)

      Poista
    2. Valmennuskurssi on varmaan parhaita vaihtoehtoja löytää hyvä "study buddy" mutta myös kirjastoista löytyy kun vaan uskaltaa avata suunsa :) Varmasti moni haluaa jakaa ajatuksia ja jutella pääsykoejutuista! Ahkeraa lukuiloa molemmille :)

      Poista
  10. Ah, kiitos kiitos kiitos :) Tämä valaa toivoa ensi vuoden kokeeseen :) 2014 keväällä tarkoitus yrittää sisäänpääsyä Tampereelle ja itsellä ei tosiaan ole kemiaa eikä fysiikkaa taustalla :) Eli töitä riittää, mutta sun tarinas todella inspiroi :) Kiitos <3

    VastaaPoista
  11. Haaveissa toi lääkis on :) mitä lukiota kävit ja vaikuttaako se paljon mitä opit peruskoulussa? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm.. no peruskoulun jutut on tietysti hyvä pohja lukion oppimäärälle aineessa kun aineessa, mutta eipä niistä sen kummoisempaa hyötyä ole, sillä kaikki oleellinen kyllä kertautuu lukiossa :) Eli vaikka peruskoulun todistukset ei näyttäisi erinomaisilta, niin sillä ei oo mitään merkitystä sisäänpääsymahdollisuuksien kannalta, kunhan vaan motivaatiota ja halua riittää!

      Opiskelin Mäkelänrinteen lukiossa :)

      Poista
  12. Milloin tarkkaanottaen aloitit opiskelut eiran aikuislukiossa? Mitkä oppiaineet kurssit kävit? p.s. Vaikutat äärimmäisen mukavalta ja symmipselta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin opiskelut eirassa elokuun lopussa, kun lukukausi käynnistyi. Kävin muistaakseni kemia 1 ja 3 kurssit ja fyssan 2, 5 ja 6 kurssit ja sitten lopetinkin jo aikuislukion, kun en kokenut hyötyväni siitä riittävästi :) Voi kiitoksia!

      Poista
  13. Toivottavasti vastaat kysymykseen:)

    VastaaPoista
  14. Ajatuksia herättää teksti. Inspiroiva esimerkki olet. Minäkin päädyin lopulta lukemaan terveydenhoitajaksi, kun en lääkikseen ekalla yrittämällä päässyt. Lukiossa olin jättänyt vastenmieliset kemmat, fyssat ja pitkät matikat pois, hakukeväänä osallistuin lyhyelle valmennuskurssille.. Käytännössä yritin yhdessä keväässä sisäistää sekä lukion oppimäärät että Galenoksen. Eli en antanut itselleni valmistautumisaikaa tarpeeksi.
    Pidän nykyisestä työstäni ja sen haasteista. Rakastana sitä, että tuoreena tulokkaana jokainen päivä opin hurjasti uutta ja mielenkiintoista ihmisistä, vuorovaikuttamisesta, terveydestä, sairaudesta... Silti: kun istun kahvipöydässä tai lounaalla lääkäreiden kanssa, tunnen haikeutta... kumpa vain minä voisin istua tässä heidän vertaisenaan. Kuuntelen kiehtovia keskusteluja korva tarkkana. Rakastan sitä tiedemiesmäistä asennetta, jolla lääkärit tarkastelevat maailmaa. Karrikoiden: Hoitajat enemmän analysoivat toisten ihmisten hankaluutta, toilailuja, typeriä vaatimuksia tms. Lääkäreiden ajankulua taas on ihmetellä jonkun arvostetun uranuurtajan näkemyksiä asiasta X. (Joo, osaa lritkin jauhaa jaskaa, mutta silti.. siinä on vain se jokin ero.)
    Joku terkkakollega joskus sanoi (muista terkkareista poiketen käytän usein sairaalatunikaa ja housuja), että: "Ai sinäkö se olitkin, katsoin ihan että joku lääkäri tuli!" ... sydän heittää volttia.. Yritän usein taistella ajatuksiani vastaan, mutta.. tämän tekstisi lukeminen pisti taas miettimään: lääkikseen pääsy on mahdotonta niin pitkään kuin ajattelen itse niin. Ehkä vielä pitäisi harkita... Sitä paitsi, suoruuden nimissä, mielummin ottaisin palkkaa terveyskeskuksessamme sen 7500 kuin 2240.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi! Pahoittelut näin myöhäisestä vastauksesta, tarkkailen tosi huonosti näitä vanhempiin postauksiin tulevia kommentteja :/ Mutta asiaan: jos sinulla on todellakin kipinää lääkisopintoja kohtaan ja elämäntilanne vain antaa myöten niin hae ihmeessä uudelleen! Sinulla on varmasti sellaista kokemusta, mikä monilta vastavalmistuneilta abeilta puuttuu ja toisaalta myös kova työmoraali, kun tahtoa riittää. En pidä hyvää lähtötasoa mitenkään älyttömän tärkeänä edellytyksenä pyrkimiseen, koska olen itse todistanut itselleni, että luja tahto saa ihmeitä aikaan! Meidän kurssilla on monia alanvaihtajia, jotka ovat vanhemmallakin iällä uskaltaneet hakea lääkikseen - ja päässeet sisään! Ja voin sanoa, että arvostan heitä ihan hurjasti. Heillä on todella hyvä asenne opiskeluun, sillä he suhtautuvat siihen rennosti, mutta tosissaan ja tekevät hyvin töitä.

      Yhdessä keväässä on todella vaikea sisäistää noin paljon uutta asiaa, prosessiin kannattaa todellakin varata aikaa, jopa pari vuotta. Mutta takaan, että opiskelupaikan saatuasi et kadu päätöstäsi hetkeäkään :)

      Poista
  15. Kiitos inspiroivista teksteistä, sulla tuntuu olevan asenne kohdillaan! :) Itsekin haaveilen lääkiksestä ja aion vihdoin hakea keväällä 2015. Pohjana on "vaan" amis, mutta ilmottauduin juuri nettilukioon ja luen nyt ensin kemiaa, fyssaa ja bilsaa kevääseen ja katson mihin sillä päästään. Jos ei tärppää, ilmottaudun ehkä valmennuskurssille seuraavaa kertaa varten. Vatvon vähän kannattaako yrittää kirjoittaa ylioppilaaksi saadakseni lisää pisteitä vai yritänkö vain sitkeästi pelkällä pääsykokeella... Myös nuo lukemiseen käytettävät tunnit hieman hirvittää, muuten miksei, mutta meidän kotona touhuaa kaksi pientä tyttöä jotka pitää aika kiireisenä ison osan päivästä. Onkohan täysin epärealistista toivoa pääsyä kouluun jos lukemiseen on aikaa vain 3-6h/pvä?? Kiitos vielä kivasta blogista! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! :) 3-6 tuntia/päivä on toki vähemmän kuin mitä suurin osa hakijoista lukee, mutta jos opiskelun aloittaa tasaisesti jo ajoissa, niin en näe sitä esteenä sisäänpääsylle! 6 tuntia tehokasta lukuaikaa on ainakin paljon fiksumpi vaihtoehto kuin 9 tuntia löysää kirjastossa torkkumista, vai mitä? Toki keväällä tulee varmaankin vastaan hetkiä, jolloin lukeminen voi lapsista huolehtimisen ohella käydä hyvinkin raskaaksi, mutta jos takana on hyvä tukiverkko niin varmasti näistäkin hetkistä selviää. En ota tuohon pyrkimisasiaan sen enempää kantaa, se on sinun päätöksesi, mutta kannattaa miettiä tarkkaan sitä, mihin omat voimavarat riittää. Ylppäreihin lukeminen poikkeaa aika paljon lääkikseen opiskelusta, jolloin kirjoittaaksesi oikeasti hyvät paperit, sinun olisi tehtävä aika paljon sellaistakin työtä, joka ei lääkistä ajatellen olisi ehkä niin välttämätöntä. Mutta toisaalta, kyllähän ylppärit valmentavat hyvin stressaavaan koetilanteeseen valmistautumista :)

      Tsemppiä sinulle! Toivon todella, että löydät aikaa opiskelulle myös lasten kanssa touhuilun ohella! :)

      Poista
  16. Moi!

    Ihanaa löytää tällainen blogi. Valmistun itse nyt joulukuussa aikuislukiosta ja ensi keväänä olisi suunta pääsykokeeseen. Viimeiset kirjoitukset olivat nyt perjantaina ja eilen iski ihan armoton tyhjyyden tunne: mitä minä nyt teen, missä ajassa ja mitä kaikkea on kannattavaa opiskella lukion oppimäärän "yli". Valitettavasti vaikka kuinka haluaisin lähteä nyt kuuden tonnin valmennuskurssille, niin siihen ei ole mahdollisuuksia ja töissäkin joudun käymään koko lukemisen ajan - keväällä ehkä pidän pari viikkoa lomaa, mutta muutoin. Koska taidan olla jollain tavalla vinksahtanut, niin järjestelemme samalla vielä häitäkin ensi vuodelle. :D

    Jännittää ihan hirveän paljon projektin aloittaminen, kun en ole mihinkään tällaiseen aiemmin valmistautunut ja sen joutuu tekemään täysin yksin. Henkilökohtaisesti olen myös kokenut jo kirjoituksiin kertaamisen hyvin tylsänä, niin siinäkin on itselleni suuri haaste, että jaksan pakertaa näiden samojen lukion oppimäärän asioiden parissa vielä. Sinänsä kyllä tiedän, että esimerkiksi fysiikan osalta olen "vahvoilla" jo tässä vaiheessa, sillä vaikka en ole lukenut sitä sitten viime syksyn kirjoitusten ollenkaan, niin tämän vuoden kokeen fysiikan tehtävät olivat helppoja, kun niitä tänään katselin ja tein.

    VastaaPoista
  17. Eerika, missä päin sä asut? Mulla myös projekti työn alla ja lukuseura / vertaistuki olis kiva! Jos haluat niin laita mailia lukuseuraa (at) gmail piste com :)

    VastaaPoista